Sain tänä vuonna tädiltäni joulukirjeen. Käsin kirjoitetun kirjeen. Mielettömän ihanaa. En edes muista, koska olen saanut edellisen käsin kirjoitetun kirjeen, enkä myöskään ollut tajunnut kaivanneeni sellaisia.
Mutta olihan se vaan niin ihanaa lukea. Tällä kirjeellä oli teema: meidän suvun tarinoita osa 1. Historian havinaa siis. Tämäkin teki tästä kirjeestä merkityksellisen.
Pitänee itsekin kirjoittaa tässä vuoden aikana ainakin yksi kirje. Siinä sopiva tavoite tälle vuodelle.
Ja yksi kirje kuulostaa siis itselleni kovin vähäiseltä. Ikävuosina 10 - 19 kirjoitin nimittäin viikottain kirjeitä. Olin vakioasiakas postissa ja valkkaamassa erilaisia postimerkkejä. Tällä hetkellä olen juuri ja juuri selvillä postimerkin hinnasta (koska luin sen viime viikolla Postisesta)... Aika on muuttunut ja hyvä niin. Mutta on silti ikävä käsin kirjoitettuja k i r j e i t ä.
Kommentit
Lähetä kommentti