Näin savinaamio kasvoilla, talon ollessa h i l j a i n e n, on hyvä hetki miettiä mennyttä ja pohtia tulevaa. Viimeisen vuorokauden aikana siihen on muutenkin ollut hyviä mahdollisuuksia. Eilen illalla (tai no yöllä) pakkasimme skidit autoon ja suuntasimme Kallioon. Etsimme sopivan paikan Tokoinrannasta ja olimme kerrankin oikeaan aikaan liikenteessä. Saimme nimittäin todella hyvät paikat. Vai miltä kuulostaa penkki (jolle levitimme istuinalustat), näkymä Eläintarhanlahdelle, sekä suora näkymä Finlandia-talon päätyyn. Ei sillä Finlandia-talolla niin väliä, mutta sillä suunnalla näkyivät Helsingin kaupungin ilotulitukset. Olimme paikalla niin hyvissä ajoin, että ehdin ottaa puoli tuntia lähes omaa aikaa (mitä nyt sivusilmällä seurasin skidejä, pelkäsin parin hoipertelevan puolesta (etteivät tipahtaisi mereen) ja säädin kameraa valmiiksi).
Penkillä istuessa mietin, että vuosi 2016 oli loppujen lopuksi rauhoittumisen vuosi. Otin tietoisesti aikaa itselleni ja hiljaisuudelle. Luin paljon (68 kirjaa ehdin lukea), en täyttänyt kalenteriani ääriään myöten ja nautin kotona oleilusta. Toisaalta oli isoja ja räjäyttäviä asioita. Kävimme viettämässä lähes pari viikkoa New Yorkissa, reissasimme autolla Slovakiaan. Menimme naimisiin ja pidimme erilaisia juhlia ja illanistujaisia.
Vuonna 2016 retkeilimme ehkä hieman liian vähän ja kesällä pyöräilin nolostuttavan vähän. Näitä kahden asian suhteen voisi tsempata tänä vuonna. Retkeilyn suhteen on jo pullat hyvin uunissa; suuntasimme tänään nimittäin ystäväperheen kanssa klo 10.30 (kummassakin lähtöpaikassa oli hieman käynnistysvaikeuksia junioreilla, mutta selvittiinpä perille) Seurasaareen. Paistettiin makkaraa, syötiin eväitä, juotiin kaakaota. Juuri niin kuin retkellä kuuluukin. Lapset yrittivät pysyä hiljaa ja saada oravat/linnut kädelle istumaan. Alamittaiset olivat tästä touhusta niin innoissaan, että lopulta meidän aikuisten piti kinuta lapset liikenteeseen. Aikuisten sormet nimittäin ainakin alkoivat olla jäässä.
Vaikka retkeily jäikin aika vähäiseksi, niin kävelyä tuli kyllä sitäkin enemmän. Ja minkäs muun parissa kuin Pokémonin. Leuto talvi on tehnyt sen, että hämmentävästi edelleen lähdemme koko porukalla silloin tällöin Pokémon-kävelyille. Pokémon-kävelyitä kertyi näköjään 473km. Aikasta paljon sanoisin. Toki myönnettäköön, että osa kilometreistä olisi tullut kyllä muutenkin kävellessä junalle/kauppaan/jonnekin.
Ruokapöydän vakiokamoiksi vakiintuivat härkis sekä nyhtökaura. Jauheliha on suurimmaksi osaksi korvattu näillä tuotteilla. Sen sijaan vuodelta 2016 puuttuivat kokonaan uudet kokeilut keittiössä. Uusia ruokia ilmaantui todella vähän. Tähän yritämmekin panostaa nyt alkavana vuotena.
Vuoteen 2016 mahtui paljon iloja ja murheita aika vähän. Kaikki on oikeastaan aika hyvin (paitsi mun kantapäät, mutta niidenkin kanssa voi elää). Voin olla tyytyväinen omaan elämääni ja jatkaa hymyillen tähän vuoteen 2017.
Kommentit
Lähetä kommentti