Luvattomalta tuntuva vapaapäivä. Tai vapaapäivät.
Sattui nimittäin niin somasti, että tässä jaksossa itselläni ei ole opetusta ollenkaan maanantaisin. Työtehtävätöntä päivää tämän ei tarvitsisi tarkoittaa, mutta olen itse pyrkinyt siihen. Aika harvoin nimittäin sattuu uran aikana niin, että saa kokonaisen päivän opetuksettomaksi. Sen verran olen työtehtävättömyydestä lintsannut, että Wilman viestit olen lueskellut ja vastannutkin välittömästi reagointia vaativiin. Muuten olen sitten yrittänyt pitää ajatukset irti työstä. En ole suunnitellut (ainakaan vielä) tunteja, en ole korjannut kokeita (ainakaan vielä). Olen ylipäätänsä nauttinut vapaasta.
Sattui nimittäin niin somasti, että tässä jaksossa itselläni ei ole opetusta ollenkaan maanantaisin. Työtehtävätöntä päivää tämän ei tarvitsisi tarkoittaa, mutta olen itse pyrkinyt siihen. Aika harvoin nimittäin sattuu uran aikana niin, että saa kokonaisen päivän opetuksettomaksi. Sen verran olen työtehtävättömyydestä lintsannut, että Wilman viestit olen lueskellut ja vastannutkin välittömästi reagointia vaativiin. Muuten olen sitten yrittänyt pitää ajatukset irti työstä. En ole suunnitellut (ainakaan vielä) tunteja, en ole korjannut kokeita (ainakaan vielä). Olen ylipäätänsä nauttinut vapaasta.
Maanantai vapaana on nimittäin aivan eri asia kuin viikonloppu. Tämä on vähän sellainen extrasti vapaa. Tuntuu välillä jopa vähän luvattomalta olla maanantaina lökövaatteissa vielä 11.00... Samoin tuntuu vähän luvattomalta suunnata kaupungille noin vain kesken normaalin arkipäivän.
Olen kyllä jo kerran poikennut normaalista maanantairutiinista (gröhöm, mikäli tammikuun alusta alkanutta voi kutsua jo rutiiniksi...) ja käväissyt työpaikallakin. Joitakin hommia ei voi vain siirtää ja yksi sellainen oli hoidettava yhtenä maanantaiaamunakin. Mutta tadaa, parin pakollisen homman jälkeen sujahdus työpaikan ovesta ulos. Ja jälleen se hämmentävän luvaton olo. Olla ulkona keskellä kirkasta päivää, olla kiireetön. Tajuta ehtivänsä edelleen keskustaan päiväteelle.
Toki näissä maanantaivapaissa on se huono puoli, että kaikki muut päivät ovat supertäysiä ja superkiireisiä. Työkavereiden kanssa ei ehdi paljoa jutustella ja jokainen asia tapahtuu hieman viime tingassa. Tapahtuu kuitenkin. Maanantaivapaa on erittäin ihana asia, mutta on siinä normaalissakin lukkarissa kyllä hyvät puolensa. Viimeisessä jaksossa ei tarvitse ainakaan aivan näin tukka putkella juosta niinä päivinä, kun on työpaikalla. Tämä ylimääräinen vapaapäivä tekee myös sen, ettei mulla ole kovinkaan montaa hyppäriä viikossa. Sitä on siis joutunut oikeasti miettimään, että missä välissä suunnittelee tunnit, kopioi monisteet, tekee tietokoneelle tehtävät jutut valmiiksi ja korjaa kokeet. Oma ratkaisuni, on tulla töihin 30 minuuttia ennen tuntien alkua ja käyttää se aika tehokkaasti hyödyksi. Lisäksi olen hieman joutunut tinkimään periaatteistani ja olen ottanut jo kaksi kertaa töitä kotiin. Olen siis korjaillut koepinkkoja pitkästä pitkästä aikaa myös kotona.
Mutta silti. Maanantaivapaa <3. Aivan huippu juttu.
Mutta silti. Maanantaivapaa <3. Aivan huippu juttu.
Oi joi, mikä herkullinen juttu tuo maanantaivapaa! Siitä täytyy ehdottomasti kyllä sun nauttia, saat skipata viikon ankeimman päivän ja nelipäiväinen työviikko, luksusta! Ihanaa jaksoa :)!
VastaaPoistaHerkullinen kyllä :). Tosin jokaisen viikon jälkeen mä oon enemmän ja enemmän sitä mieltä, että toisaalta niissä viisipäivisissä viikoissa on aika monta hyvää puolta. Nimimerkillä huomenna töissä klo 7.30 - 17.30 (jos vika palis ei vaan veny).
Poista