Tänään oli harvinainen päivä meidän huushollissa. Ensinnäkään ei ketään muuta kotosallla kuin me kaksi ja lisäksi kummallakaan ei ollut mitään sovittua menoa. Lisäksi aurinko paistoi heti aamusta alkaen. Voiko parempaa sunnuntapäivää toivoa?
Päivän teemaksi valikoitui toki ulkona oleminen. Eihän tuota ihastuttavaa valoilmiötä voi tuhlata sisällä olemiseen. Halusimme kuitenkin tehdä jotakin muutakin kuin pelkästään käydä kävelyllä. Retkeily olisi vaatinut liikaa energiaa, joten suuntasimme kaupungille.
Jälleen kerran ihastelimme, kuinka kaunis Helsinki onkaan auringonpaisteessa. Ihania taloja, selkeitä värejä. Ja ihanan sininen taivas. Kävelymme määränpääksi oli sovittu Tähtitorninvuori. Ihastuttava puisto, jossa tulee käytyä aivan liian harvoin. Tänään puistossa oli pysähtynyt tunnelma. Mistään ei olisi voinut päätellä, että nyt on vuosi 2017. Vuosi olisi aivan hyvin voinut olla viisikymmentä tai jopa satakin vuotta sitten.
Tähtitorninvuorelle meidät veti tänään Helsingin Observatorio. Observatorio on avattu yleisölle museokäytössä vuonna 2012. Jo itse rakennus oli käymisen arvoinen, historian havinan saattoi suorastaan kuulla.
Museossa saimme tutustua tähtitieteen historiaan Suomessa; vanhoja laitteita oli paljon. Lisäksi museossa pääsi tutustumaan maailmankaikkeuteen ja sen rakenteeseen. Päätimme jo, että alamittaiset viemme ehdottomasti tänne. Jos joku lapsonen on kiinnostunut vähääkään tähtitieteestä, tämä museo on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde. Museossa oli paljon tietoa ja myös jonkin verran toiminnallisuutta. Sain esimerkiksi tietää oman painoni eri taivaankappaleilla, sekä ikäni eri planeettojen vuosissa. Lämpökamera oli myös hauska tuttavuus.
Observatorion sivut löytävät täältä ja Tähtitorninvuoresta voi lukea lisää täältä.
Jälleen kerran ihastelimme, kuinka kaunis Helsinki onkaan auringonpaisteessa. Ihania taloja, selkeitä värejä. Ja ihanan sininen taivas. Kävelymme määränpääksi oli sovittu Tähtitorninvuori. Ihastuttava puisto, jossa tulee käytyä aivan liian harvoin. Tänään puistossa oli pysähtynyt tunnelma. Mistään ei olisi voinut päätellä, että nyt on vuosi 2017. Vuosi olisi aivan hyvin voinut olla viisikymmentä tai jopa satakin vuotta sitten.
Tähtitorninvuorelle meidät veti tänään Helsingin Observatorio. Observatorio on avattu yleisölle museokäytössä vuonna 2012. Jo itse rakennus oli käymisen arvoinen, historian havinan saattoi suorastaan kuulla.
Museossa saimme tutustua tähtitieteen historiaan Suomessa; vanhoja laitteita oli paljon. Lisäksi museossa pääsi tutustumaan maailmankaikkeuteen ja sen rakenteeseen. Päätimme jo, että alamittaiset viemme ehdottomasti tänne. Jos joku lapsonen on kiinnostunut vähääkään tähtitieteestä, tämä museo on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde. Museossa oli paljon tietoa ja myös jonkin verran toiminnallisuutta. Sain esimerkiksi tietää oman painoni eri taivaankappaleilla, sekä ikäni eri planeettojen vuosissa. Lämpökamera oli myös hauska tuttavuus.
Observatorion sivut löytävät täältä ja Tähtitorninvuoresta voi lukea lisää täältä.
Kommentit
Lähetä kommentti