Perinteinen retki Porkkalanniemeen

Jälleen koitti se aika vuodesta, kun

a) haluttiin retkeilemään 

b) Porkkalanniemi alkoi salaperäisesti huhuilemaan mielen perukoilla

Lauantaiaamuna siis pakattiin skidit, eväät ja trangia autoon ja huristeltiin Porkkalanniemeen. Tie perille on skideillekin jo sen verran tuttu, että maisemien perusteella keskimmäinen osasi kertoa, montako minuuttia vielä. 

Porkkalanniemessä emme taaskaan tehneet mitään ihmeellistä. Minä ja 12-vuotias metsästettiin ehkä ihan vähän Pokémoneja (ei odotettu reissulta yhtään, joten yllätyimme moninkertaisesti). Lapset leikkivät piilosta. Kurkkivat vanhoja majapaikkoja. Juoksivat ympyrää. Oma ohjelmanumeronsa oli puiden pilkkominen. 8- ja 10-vuotiaat opettelivat sahaamaan (hitaasti, mutta varmasti) ja 12-vuotias osasi pilkkoa jo kirveellä puut nuotiokelpoisiksi. 10-vuotias opetteli myös sytyttämään nuotiota. Tosin todellisuudessa nuotio tehtiin grillikatoksen "takkaan", joten epäselväksi jäi saitko 10-vuotias "raksin seinään". Takka ja saunanpesä ovat nimittäin jo hallussa. 

Retken odotetuin kohta olin syöminen. Nimittäin italianpadan syöminen. Retkestä tiedotteessa ensimmäinen kysymys oli, että syömmehän italianpataa. Niin, italianpataa. No, on ainakin helppoa pitää kaikki tyytyväisenä. Tällä kertaa tuuliolosuhteet suosivat, joten italianpatakin valmistui helposti ja nopeasti. Kukaan ei myöskään ruokakranttuillut. Ei edes nuorimmainen, joka ylpeänä kertoi oppineensa syömään jo niitä herneitä ja paprikanpalojakin. ...edistystä ilmassa. 

Tällä kertaa myös kävelimme pidemmälle niemeen. Jostakin syystä kaikkina näinä vuosina on se aivan niemenkärki jäänyt käymättä. Onneksi se löytyi nyt, oli nimittäin todella kiva paikka. Kalliolta löytyi pöytäryhmä; täydellinen paikka jälkkäripullille. Kalliolta näki kauas ja saimme ihastella (ja kuunnella) muuttolintuja. Retki oli jälleen aivan täydellinen. Ei varsinaisesti mitään tekemistä, mutta silti niin paljon tekemistä. Kukaan ei valittanut, vaan kaikki viilettivät tyytyväisinä ympäriinsä.

Tämän luontopäivän jälkeen olikin hyvä illalla katsella Earth Hourista muutama video ja jutustella ympäristön ja maailman tilasta. Aika hyvin juniorit olivatkin selvillä asioista. Puhuimme haitallisista saasteista, hiilidioksidista, hapesta sekä energiasta. Mietimme sähköntuotantotapoja ja pohdimme, miksi sähköautot ovat ympäristöystävällisiä (ja nuorimmaisen kanssa juttelimme myös yhteyttämisestä, koska häntä jäi aivan loogisesti vaivaamaan, että mistä ihmeestä se happi sitten tulee tänne maapallolle. Hän oli erittäin vaikuttunut kasvien taidoista).  Päivän päätteeksi söimme sitten vielä 8 hengellä illalliseksi pizzaa kynttilänvalossa.