Ensimmäinen kevätpäivä

Maanantaina oli kevätpäiväntasaus, joten nyt ollaan oikeasti menossa kesää, valoa ja lämpöä kohti. Sopivasti maanantaina oli myös aurinkoinen ilma, ainakin päivällä. Suuntasin siis autotalliin, jossa kunnostin pyörän kesäkuntoon. Ja tarkalleen kevätpäiväntasauksen aikana (joka oli siis ma 20.3. klo 12.28) olinkin pyörän selässä huristelemassa kirjastoon 6 km päähän.

Aurinko paistoi, linnut lauloivat. Oli niin keväinen olo. Menomatkalla kevätoloa hieman himmensi yhtäkkinen todella luminen pätkä hiekkatiellä. Paluumatkalla valitsinkin reittini toisin. 

Hymyilytti. Päässä soi "Kevät, kuljen Hakaniemen rantaa...." Laulun sanat ovat kyllä aika surulliset, mutta kevätfiiliksen ne toivat silti. Ja kesää kohden tosiaan mennään. Vietin tämän kevään viimeisen ylimääräisen maanantaivapaan ja viimeinen jakso alkaa tällä viikolla. Maanantaivapaat ovat olleet ihana bonus ja viikot ovat menneet todella nopeasti. Kuitenkin on yllättävän mukavaa palata taas normaaliin työviikkoon. Siihen, että ehtii olla töissä edes melkein ilman hirveää kiirettä. Siihen, ettei jokaisena työpäivänä töissä mene neljään tai yli. Siihen, ettei ole joka tiistai aivan pihalla. Toki näitä maanantaita tulee kyllä ikävä, onneksi normaalistakin työviikosta löytyvät nuo positiivisetkin puolet.

Pyöräillessä suunnittelin, että ehkä otan omaksi lähikirjastokseni tuon 6 km päässä sijaitsevan kirjaston. Lähempääkin kyllä löytyy ainakin kaksi kirjastoa, mutta tuolla kirjastovalinnalla saisin itseni ainakin joskus pyöräilemään. Olen erittäin huono lähtemään pyöräilemään, kävelemään tai hiihtämään muuten vaan. Tarvitsen yleensä jonkin määränpään (tämänpä takia en olekaan hiihtänyt tuota ööö 10 vuoteen). Jos määränpää on olemassa voin kyllä suunnata sinne pitempääkin reittiä. Saattaa siis olla, että suunnatessani kirjastoon poljen 30 km ylimääräistä. Ainakin se olisi mahdollista. Ehkä. Ainakin teoriassa.

Joka tapauksessa, yritän huijata itseäni nyt tämän kevään/kesän ja pyöräillä edes silloin tällöin kirjastoon. Toki haasteensa hommaan asettaa se, että julkisilla liikkuessani menen aivan kirjaston vierestä. Saattaapa olla, että piipahdankin siis kotimatkalla kirjastossa sen sijaan, että kaivaisin pyörän esiin. On se pyöräily kuitenkin ainakin teoreettinen vaihtoehto.

Huolimatta parin viimeisen päivän räntä- ja vesisateesta keskityn ajattelemaan aurinkoa ja kevättä. Talvi on jälleen selätetty ja kesä tulee kuin tuleekin.