Nyt vihdoin postaus niistä parista Tallinnan ravintolalöydöstä. Viikonloppureissumme (josta tunnelmia voit lukea täältä) sisälsi hyviä ruokia ja niin paljon syömistä, että sunnuntaina oli aavistuksen vyöryvä olo. Mutta oli se kyllä sen arvoista.
Tuljakin vahvuus oli ruoka. Niin alkupalat, pääruoat kuin jälkkäritkin hurmasivat. Alkupaloina ainakin mätitacot sekä jättikatkaravunpyrstöt olivat täydellisiä. Pääruoat yllättivät tällä kertaa erittäin positiivisesti. H:n marmoripihvi oli kuulemma täydellinen; paras pihvi ikinä. Oma ratatouilleni ei näyttänyt niin hyvältä kuin mitä se oli. Jälleen kerran harkitsin lautasen nuolemista. Ihanaa, että kerrankin pääruoat ylsivät alkuruokien tasolle. Näin käy harvoin.
Jälkkärit olivat myös hyviä. Tiramisuni oli positiivisen erilainen tiramisu ja H:n syömä puolikuu oli erittäin suklainen (tummaa sellaista) puolikuu. Tuljakissa oli panostettu selkeästi ruoan esille laittoon. Ystäväni pääruoaksi tilaama kuha oli suorastaan satumetsän keskellä ja puolikuun ulkonäkö oli kyllä puoli ruokaa.
Lauantaina suuntasimme ensin lounaalle aivan Telliskiven alkupääähän (eli Telliskiven alueen taakse) Kolm Sibulat -ravintolaan. Olimme tehneet paikkaan pöytävarauksen, mutta ainakaan meidän päivänämme se ei olisi ollut välttämätön. Tilaa nimittäin riitti hyvin. Mutta oli siis siellä muitakin kuin me.
Kolm Sibulat ihastutti erityisesti alkupaloillaan. Minun ja H:n aasialaissävytteinen lohitartar oli järisyttävän herkullinen. Melkein nuolin lautasenkin. Myös ystäviemme ribsit olivat herkullisia. Pääruoat olivat ok-tasoa. Nuudelikulhot toimivat ja olivat hyviä, mutta alkupaloille hävisivät mennen tullen.
Illalliselle suuntasimme Tallinnan keskustan ulkopuolelle (Piritan rantatietä ehkä 5 km päähän) Tuljakiin. Tuljak on 2015 uudelleen avattu ravintola, josta on varmaan kesäisin todella hienot näkymät. Tuljak on selkeästi suosittu ja ilman pöytävarausta emme olisi varmasti sisään mahtuneetkaan.
Tuljakin vahvuus oli ruoka. Niin alkupalat, pääruoat kuin jälkkäritkin hurmasivat. Alkupaloina ainakin mätitacot sekä jättikatkaravunpyrstöt olivat täydellisiä. Pääruoat yllättivät tällä kertaa erittäin positiivisesti. H:n marmoripihvi oli kuulemma täydellinen; paras pihvi ikinä. Oma ratatouilleni ei näyttänyt niin hyvältä kuin mitä se oli. Jälleen kerran harkitsin lautasen nuolemista. Ihanaa, että kerrankin pääruoat ylsivät alkuruokien tasolle. Näin käy harvoin.
Tuljak pääsee ehdottomasti tänne vielä uudestaan -ravintoloiden listalle. Täydellinen paikka rafla ei kuitenkaan ollut. Ravintola oli aika hidas, joten kiireellä tänne ei kannata suunnata. Meitä se ei tosin haitannut, juttua riitti vaikka muille jakaa. Tarjoiluhenkilökunnalla oli välillä myös vähän speksit hukassa. Erityisruokavalioihmisellä oli siitä johtuen hieman haastavaa saada itselleen sopivaa syötävää. Mutta kaikesta selvittiin ja palvelu oli joka tapauksessa todella ystävällistä.
Kommentit
Lähetä kommentti