Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa).
Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii.
Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppujen lopuksi sopiva. Ja siis kyseessä oli vaikeus valita monen hyvä välillä.
Oma lautaseni sisälsi vähän kaikkea. Paistettuja perunoita, munakokkelia, pekonia, skonssin sekä niitä järisyttävän hyviä pannukakkuja vaahterasiirapilla (kysessä oli muistaakseni All American -lautanen). Lisäksi varastin naapurilta useamman lusikallisen todella hyvää jogurtti-marjaparfaitia.
Hinnat eivät mielestäni olleet varsinkaan laatuun nähden kovin pahoja. Oma lautaseni taisi maksaa 18 euroa. Ja niitä pannukakkuja kannattaa todellakin maistaa. Eivät ne suotta ole niin kehuttuja. Voi + vaahterasiirappi saivat aikaan loistavan kokonaisuuden. Jokainen meistä oli lautasellisensa jälkeen todella täynnä. Varaudu siis vierimään pois kahvilasta.
Cafe Pispalan brunssi on suosittu. Pöytävaraus kannattaakin siis ehdottomasti tehdä.
Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii.
Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppujen lopuksi sopiva. Ja siis kyseessä oli vaikeus valita monen hyvä välillä.
Oma lautaseni sisälsi vähän kaikkea. Paistettuja perunoita, munakokkelia, pekonia, skonssin sekä niitä järisyttävän hyviä pannukakkuja vaahterasiirapilla (kysessä oli muistaakseni All American -lautanen). Lisäksi varastin naapurilta useamman lusikallisen todella hyvää jogurtti-marjaparfaitia.
Hinnat eivät mielestäni olleet varsinkaan laatuun nähden kovin pahoja. Oma lautaseni taisi maksaa 18 euroa. Ja niitä pannukakkuja kannattaa todellakin maistaa. Eivät ne suotta ole niin kehuttuja. Voi + vaahterasiirappi saivat aikaan loistavan kokonaisuuden. Jokainen meistä oli lautasellisensa jälkeen todella täynnä. Varaudu siis vierimään pois kahvilasta.
Cafe Pispalan brunssi on suosittu. Pöytävaraus kannattaakin siis ehdottomasti tehdä.
Kommentit
Lähetä kommentti