Ylioppilaita

Aika tarkalleen 17 vuotta sitten juhlin omia lakkiaisiani. Muistikuvat päivästä ovat hyvin hajanaiset. Sää ei ollut kovin lämmin, mutta ei jäätäväkään. Tarjolla oli ainakin mansikkakakkua sekä ylioppilaskeksejä (nämä muista lähinnä siitä, että onnistuin jättämään vatsastani pienen palasen sokeripihtien väliin. Sokeripihdeillä pilkoin jostain syystä suklaata. Oli muuten viimeinen kerta...). Pöydässä oli varmaan myös voileipäkakkua. Ja varmasti aika paljon muutakin. Meillä oli pöydässä yleensä hieman enemmän kuin vähemmän. Lehdessä oli ollut julkinen kutsu (niin kuin lähes kaikilla ainakin meidän pikkupaikkakunnalla) ja kyläläisten lisäksi sukulaisia tuli ja meni.

Tässä vaiheessa elämääni olin tuskallisen pihalla siitä, mitä haluaisin tehdä isona. Ajattelin hieman luokanopettajan uraa ja sinne hainkin (onneksi, onneksi, onneksi en päässyt). Pyörin ympyrää ja hain vähän sinne sun tänne. Ja niin, matematiikan ja fysiikan opettajan uraa en olisi tuolloin suurin surminkaan ajatellut itselleni. 

Lakkiaisten aikaan oli jotenkin helpottunut olo. Kirjoitukset olivat ohi ja hoidettu. Ja kai sitä luotti siihen, että jonnekin päätyy seuraavana syksynä (ja niinhän sitä tekikin).  Kirjoituksia en muista stressanneeni hirveästi. Mutta kylläkin luin ja tein aika paljon töitä niiden eteen. Olin aikatauluttanut lukuloman päivät ja pysyin aikalailla aikataulussani. Jotenkin en ollut edes ajatellut, että voisin jotenkin kikkailla siinä, mitä kirjoitan. Kirjoitin siis käytännössä kaiken, mitä olin opiskellutkin. Ja sehän vähän näkyi. Koululta lähtiessä kirjoitustulokset olivat hieno suora: A, B, C, M, E ja L. Takaisin tuli vähän harvempi joukko. Jos en nyt ihan väärin muista niin B, B, M, M, E ja L. 

Muistan iloinneeni eniten ruotsin M:stä (ja kyllä se äikän E ja lyhyen matematiikan L myös sykähdyttivät kivasti). Koko lukioajan olin nimittäin takunnut ruotsin kanssa enemmän tai vähemmän ja motivaatio koko kieleen oli aika alhainen. Lukulomalla sain kuitenkin omituisen herätyksen ruotsiin. Tajusin nimittäin, että kaiken logiikan mukaan, mun on paljon helpompi oppia keskipitkän ruotsin sanat + kieliopit kuin pitkän enkun. Enkussa sanavaraston olisi pitänyt olla todella laaja, mutta ruotsissa ei niinkään. Siispä opettelin ruotsin sanastoa ja kielioppia ahkerasti.  Ja selkeästi työnteko kannatti. M oli iso positiivinen yllätys.

Eilen juhlittiin jälleen ylioppilaita (ja kaikkia muita koulun päättäneitä). Myös meidän huushollissa juhlittiin yhtä ylioppilasta ja samalla toki kesäloman alkuakin. Tämän talouden ylioppilaalla ei myöskään ole selkeää kuvaa tulevaisuudestaan. No, eipä ollut mullakaan eikä ylioppilaan isälläkään. Kummasti sitä ihminen vaan päätyy sitten kuitenkin juuuri sinne minne kuuluu. Ja tuoreella ylioppilaalla on siihen onneksi vielä reilusti aikaa.