Siirry pääsisältöön

Lokakuu, oikeesti?

Oho, nyt on jo lokakuu. Oho x 2, viikon päästä olen jo syyslomalla (ja oletettavasti Barcelonassa). 
 Siis, mihin hävisi syyskuu? Ja, että nyt ollaan kohta jo lokakuun puolivälissä. Superhämmentävää. (Tosin osaltaan tähän hämmennykseen vaikuttaa sekin, että pihalla kesäkukat ovat edelleen suurin osa täydessä kukassa... mikä niitä vaivaa? Ehkä niilläkin on vaikea hahmottaa sitä karua faktaa, että syksy on jo alkanut...). 

Nämä kaksi kuukautta koulujen alkamisesta ovat viilettäneet aivan mieletöntä vauhtia. Töissä mulla on enemmän tunteja kuin ikinä (onneksi tämä on vain vuoden väliaikainen pätkä) ja lisäksi olen ruvennut harrastamaan. Minä, jolla ei aikuisiällä ole ollut oikein kunnon harrastuksia kertaakaan. Pelasin kyllä yhden syksyn lentopalloa, en kuitenkaan oikein syttynyt vaikean matkan päässä olevasta hallista ja siitä, ettei vapaa-aikaa oikein jäänyt (ja enhän mä siis ole tarpeeksi pitkäkään...). Olen lukenut italiaa kansanopistossa, kerrannut saksaa työväenopistossa jne. Mutta nekään eivät nyt oikein vieneet mukanaan. Luin siis kumpaakin tasan sen yhden vuoden, jonka olin maksanut. Ja niin, muuta en kai ole näköjään 15 vuoteen harrastanut aktiivisesti talvikaudella.

Mutta nyt, tämä syksy on tehnyt poikkeuksen kaikkeen edelliseen. Sillä ensimmäistä kertaa olen innostunut harrastuksistani. Ja koen myös huonoa omatuntoa, jos olen poissa. Ja mitä ne harrastukset ovat? 

Ensinnäkin käyn 2 kertaa viikossa Fitcampissa (ulkona pidettävä... vielä toistaiseksi ei ole 2 kuukauden aikana satanut kertaakaan fitcamp-iltoina. Nyt alkavalla viikolla taitaa tulla muutos...) ja pidän siitä ihan mielettömästi. Minä, joka en koskaan milloinkaan ikinä ole saanut oikein liikunnasta kiksejä. Minä, jolle liikunta on aina ollut lähinnä välttämätön pakko. Suurin syy tähän liikunnasta pitämiseen on kyllä mielettömät ohjaajat, hauskat treenikaverit (ja se, ettei kehtaa oikein jäädä poiskaan, kun ei treenaa tuntemattomien kanssa). Lisäksi olen alkanut opiskelemaan viroa. Kerran viikossa olen ollut siis viron alkeiskurssilla ja tykännyt siitäkin ihan mielettömästi. On ihanaa opiskella kieltä, jossa jo kolmannella tunnilla opiskellaan imperfektiä. On ihanaa edistyä ja huomata, että pystyy käyttämään kieltä jo vähän . (Tosin Tallinnassa "Tere" kuulosti niin autenttiselta, että sain ruokalistan viroksi. Siihen ei kielitaito kyllä ihan vielä riittänyt, joten siirryin kuitenkin englanninkieliseen. Vielä. Tavoitteena on, että selviäisin ravintolassa piakkoin virolla.) 


Tällä hetkellä olen siis täyttänyt arki-illoista kolme harrastuksilla. Ja se on ihanaa. Mutta miinuspuolena on tietty se, että sitä normaalia rauhoittumisaikaa on huomattavasti vähemmän. Blogikin on jäänyt hieman heitteille, koska ei ehdi tehdä mitään, mistä kirjoittaisi. Ja jos ehtii tehdä jotain, ei ehdi kirjoittaa siitä...Mutta silti, tämä harrastaminen on oikeasti mielettömän kivaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj