Blogia pitempään seuranneille onkin jo varmaan tuttu asia, että tässä taloudessa majailee säännöllisesti kolme aavistuksen ruokarajoitteista alamittaista. Tämän ruokarajoittuneisuuden poistamiseksi on tehty töitä sinnikkäästi (ja välillä suunnilleen lahjontaakin apuna käyttäen). Kaksi nuorinta uhria ovatkin kehittyneet ruokarintamalla valtavasti. Keskimmäinen on jo pitempään kyennyt syömään (tai ainakin maistamaan) lähes mitä vaan. Nuorimmaisella on tehnyt tähän asti enemmän tai vähemmän tiukkaa päivästä riippuen. Nyt kuitenkin on kohdattu sekin viikonloppu, kun yksikään ruoka ei tuottanut ongelmaa. Ja ruoat eivät olleet edes tuttuja ja turvallisia, vaan hieman haastavimpia kavereita. Kuten risottoa... (Josta ei kyllä oikeasti saa haastavaa, mutta jostain syystä se on kovasti sellainen ollut. Edellisellä kokeilukerralla risotto tuotti tuskaa jokaiselle kolmikosta).
Viikonlopun ruokiin kuului siis suppisrisotto kanapihvien kera ja jokainen kolmikosta sai syötyä sen ilman valitusta, mökötystä, uhkailua, lahjontaa tai mitään ongelmaa. Olimme H:n kanssa hämmentyneitä. Kolmikosta vanhin on viime aikoina (alkavan murrosiän ansiosta?) ollut haastavin uusien asioiden kokeilija, mutta hänellekään risotto ei tuottanut tuskaa. Ihmeiden aika ei ole ohi.
Mutta siis, siihen sienirisottoon. Risotonhan voisi tehdä varmaan mistä tahansa sienistä, me päädyimme kuitenkin suppiksiin. Suppiksia on nimittäin kuivattuna tässä huushollissa suhteellisen paljon.
Viikonlopun ruokiin kuului siis suppisrisotto kanapihvien kera ja jokainen kolmikosta sai syötyä sen ilman valitusta, mökötystä, uhkailua, lahjontaa tai mitään ongelmaa. Olimme H:n kanssa hämmentyneitä. Kolmikosta vanhin on viime aikoina (alkavan murrosiän ansiosta?) ollut haastavin uusien asioiden kokeilija, mutta hänellekään risotto ei tuottanut tuskaa. Ihmeiden aika ei ole ohi.
Mutta siis, siihen sienirisottoon. Risotonhan voisi tehdä varmaan mistä tahansa sienistä, me päädyimme kuitenkin suppiksiin. Suppiksia on nimittäin kuivattuna tässä huushollissa suhteellisen paljon.
Suppisrisotto
n.1½ dl kuivattuja suppilovahveroja
n.1½ dl kuivattuja suppilovahveroja
2 salottisipulia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä
2 dl kuivaa valkoviiniä
n. 7dl kasvislientä
tuoretta timjamia (itse käytän koko puskan, mutta maun mukaan)
suolaa
mustapippuria
1 - 2 dl parmesaania
persiljaa (tätäkin meni koko puska, mutta vähemmälläkin pärjää)
Laita sienet veteen turpoamaan. Pilko kaikki sipulit ja kuullota ne öljyssä. Lisää risottoriisi ja jatka kuullottamista, kunnes riisi on hieman läpikuultavaa. Lisää valkoviini ja anna kiehahtaa. Lisää sekaan silputtu timjami. Tämän jälkeen rupea lisäämään sekaan kasvislientä. Lisää sitä pieni määrä (ehkä desilitra) kerrallaan ja sekoittele suhteellisen ahkerasti. Tässä vaiheessa lämpötilaa on syytä vähentää reilusti, mutta ei kuitenkaan liikaa... Anna kasvisliemen aina imeytyä riisin sekaan ennen seuraavan satsin lisäämistä. Maistele ja testaile välillä riisin kypsyysastetta. Risoton ollessa oikean kypsyistä lisää sekaan suolaa, mustapippuria, raastettua parmesaania sekä silputtu persilja. Sekoita ja lisää vielä tarvittaessa kasvislientä. Risoton kuuluu olla suhteellisen nestemäistä.Älä siis keitä sitä liian kuivaksi. Älä myöskään keitä riisiä ylikypsäksi. (Jos kasvisliemi loppuu, voit lisätä sekaan myös vettä).
Kommentit
Lähetä kommentti