Heräsin tänään vahingossa jo 6.45. Kahdeksan tunnin yöunien jälkeen ei vaan enää nukuttanut. Hipsin hiljaa alakertaan juomaan teetä ja lukemaan. Kului puoli tuntia, kului 45 minuuttia (ihanaa omaa, hiljaista aikaa). Sitten tuli mieleen aamiaissämpylät, miksi en tekaisisi sellaisia. Olisivat sopivasti lämpiminä muiden herätessä. Tuumasta toimeen ja kaappeja kaivelemaan. Tällaiset syntyivät
Aamiaissämpylät (9 kpl)
4 dl sämpyläjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäleseitä
vajaa 1 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
1 pss kuivahiivaa
3,5 dl n.42-asteista vettä
2 rkl Flora Culinessea
Sekoita kuivat aineet keskenään (myös kuivahiiva). Lisää vesi + Flora. Sekoita. Taikinan olisi hyvä olla mieluummin hieman löysää kuin kiinteää. Anna nousta n. puoli tuntia (tai enemmänkin) ja nostele lusikalla kasoja pellille. Nostata kasoja vielä kymmenisen minuuttia. Paista 225C n. 25min.
Mikä näissä sämpylöissä oli sitten niin erityistä? Useimpina lapsiviikonloppuinahan meillä tehdään aamuisin sämpylöitä tai pataleipää. Erityisyys tuleekin siitä, että keksin tämän idean vasta näin aamusella. Ja lisäksi tein sämpylät vähän siitä sun tästä, mitä kaapeissa sattui olemaan (yleisenä vinkkinä, kuivahiivapaketti on yksi maailman kätevimmistä keksinnöistä. Tuorehiiva yleensä unohtuu ostaa, unohtuu kaupan kassalle, häviää muuten vain tms. Kuivahiivapaketti on pelastanut tämän talouden useamman kerran.).
Minua ei nimittäin voi sanoa spontaaniksi millään mittarilla. Suunnittelen asiat etukäteen (ja tykkään merkitä asiat etukäteen bujoon) ja suurin spontaanius on siinä, että saatan jättää illan tyhjäksi ja viettää koti-iltaa ilman menoja... Olen myös yleisesti ottaen järjestelmällinen. Tiedän missä mikin tavara on ja käytän enimmäkseen valmiita reseptejä ruokaa laittaessa. Suunnittelen ruokalistat etukäteen, enkä todellakaan saa aikaiseksi mitään järkevää ruokaa siitä, mitä jääkapissa sattuu olemaan. Tosin tällaista tilannetta ei tule, koska mulla on jokin suunnitelma aina. Ainoa paikka, missä olen epäjärjestelmällinen on työpaikka. Näkisitte luokkani opepöydän. Oppilaita naurattaa, että ainoa hetki kun työpöytäni on siisti, on kokeen jälkeen. Koetta valvoessa yleensä nimittäin ehdin järjestellä pöydän. Ja yleensä seuraavan normitunnin jälkeen se on taas kaaoksessa.
Suunnittelen töissä kyllä tuntini (en kuitenkaan mitenkään erityisen tarkasti, lähinnä niin, että varaan koneet tai otan kopiot tai infoan erityisopettajaa siitä, mitä ollaan tekemässä). Aikataulua (jonka olen siis itse tai työkavereiden kanssa tehnyt) kyllä noudatan. Mutta siellä tunnilla sitten asiat eivät ole kovin suunniteltuja. Toki kymmenen vuoden kokemuksella tiedän, mitkä asiat toimii, mutta hirveän paljon mennään sen mukaan, miltä kannalta oppilaat sattuvat asiaa lähestymään. Lisäksi hukkaan töissä hirveästi tavaroita. Kopiopino häviää jonnekin, puhelin on hautautunut jonkun kasan alle jne. Väitän, että teinien seura saa aikaiseksi tämän. Ei kannata olla turhan tarkka, kun asiat teinien kanssa muuttuvat kuitenkin. Yksi huonosta päivästä kärsivä kasiluokkalainen saattaa muuttaa koko tunnin rakenteen. Toisaalta yksi loistavasta päivästä nauttiva oppilas muuttaa asiat myös. Koskaan ei voi siis tietää etukäteen.
Tämä siis töissä. Kaikkialla muualla olen rasittavan epäspontaani. Tämä aamu olikin siis positiivinen yllätys. Ehkä se spontaanius vielä sopivassa määrin joskus löytyy.
Aamiaissämpylät (9 kpl)
4 dl sämpyläjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäleseitä
vajaa 1 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
1 pss kuivahiivaa
3,5 dl n.42-asteista vettä
2 rkl Flora Culinessea
Sekoita kuivat aineet keskenään (myös kuivahiiva). Lisää vesi + Flora. Sekoita. Taikinan olisi hyvä olla mieluummin hieman löysää kuin kiinteää. Anna nousta n. puoli tuntia (tai enemmänkin) ja nostele lusikalla kasoja pellille. Nostata kasoja vielä kymmenisen minuuttia. Paista 225C n. 25min.
Mikä näissä sämpylöissä oli sitten niin erityistä? Useimpina lapsiviikonloppuinahan meillä tehdään aamuisin sämpylöitä tai pataleipää. Erityisyys tuleekin siitä, että keksin tämän idean vasta näin aamusella. Ja lisäksi tein sämpylät vähän siitä sun tästä, mitä kaapeissa sattui olemaan (yleisenä vinkkinä, kuivahiivapaketti on yksi maailman kätevimmistä keksinnöistä. Tuorehiiva yleensä unohtuu ostaa, unohtuu kaupan kassalle, häviää muuten vain tms. Kuivahiivapaketti on pelastanut tämän talouden useamman kerran.).
Minua ei nimittäin voi sanoa spontaaniksi millään mittarilla. Suunnittelen asiat etukäteen (ja tykkään merkitä asiat etukäteen bujoon) ja suurin spontaanius on siinä, että saatan jättää illan tyhjäksi ja viettää koti-iltaa ilman menoja... Olen myös yleisesti ottaen järjestelmällinen. Tiedän missä mikin tavara on ja käytän enimmäkseen valmiita reseptejä ruokaa laittaessa. Suunnittelen ruokalistat etukäteen, enkä todellakaan saa aikaiseksi mitään järkevää ruokaa siitä, mitä jääkapissa sattuu olemaan. Tosin tällaista tilannetta ei tule, koska mulla on jokin suunnitelma aina. Ainoa paikka, missä olen epäjärjestelmällinen on työpaikka. Näkisitte luokkani opepöydän. Oppilaita naurattaa, että ainoa hetki kun työpöytäni on siisti, on kokeen jälkeen. Koetta valvoessa yleensä nimittäin ehdin järjestellä pöydän. Ja yleensä seuraavan normitunnin jälkeen se on taas kaaoksessa.
Suunnittelen töissä kyllä tuntini (en kuitenkaan mitenkään erityisen tarkasti, lähinnä niin, että varaan koneet tai otan kopiot tai infoan erityisopettajaa siitä, mitä ollaan tekemässä). Aikataulua (jonka olen siis itse tai työkavereiden kanssa tehnyt) kyllä noudatan. Mutta siellä tunnilla sitten asiat eivät ole kovin suunniteltuja. Toki kymmenen vuoden kokemuksella tiedän, mitkä asiat toimii, mutta hirveän paljon mennään sen mukaan, miltä kannalta oppilaat sattuvat asiaa lähestymään. Lisäksi hukkaan töissä hirveästi tavaroita. Kopiopino häviää jonnekin, puhelin on hautautunut jonkun kasan alle jne. Väitän, että teinien seura saa aikaiseksi tämän. Ei kannata olla turhan tarkka, kun asiat teinien kanssa muuttuvat kuitenkin. Yksi huonosta päivästä kärsivä kasiluokkalainen saattaa muuttaa koko tunnin rakenteen. Toisaalta yksi loistavasta päivästä nauttiva oppilas muuttaa asiat myös. Koskaan ei voi siis tietää etukäteen.
Tämä siis töissä. Kaikkialla muualla olen rasittavan epäspontaani. Tämä aamu olikin siis positiivinen yllätys. Ehkä se spontaanius vielä sopivassa määrin joskus löytyy.
Kommentit
Lähetä kommentti