Terveisiä kuplasta

Niin, juuri siellä elän. Omassa pienessä kuplassani samoin kuin 99% muistakin ihmisistä (ellei enemmänkin) elävät omissaan.

Kuplassani ihmiset menevät töihin, paitsi jos ovat sairaita (tai lapset ovat sairaita). Kuplassani ihmiset ovat kiinnostuneita muista ihmisistä ja asioista. Kuplassani ihmiset haluavat kehittyä ja haluavat, että elämällä on jokin tarkoitus. Kuplassani on hyväksytty fakta, että ilmastonmuutos on olemassa oleva asia.

Kuplani sisällä luen uutisia, luen itseäni miellyttäviä kirjoja, luen artikkeleita ilmastonmuutoksesta, artikkeleita suvaitsevaisuudesta, artikkeleita kulutuksen vähentämisestä jne. Teen juuri niitä asioita, joita minun kuplassani kuuluukin tehdä. Kuinka usein luen blogeja, joiden arvot vastaavat perussuomalaisten arvoja tai blogeja, joissa ei hyväksytä maahanmuuttajia? Tai kuinka usein perehdyn koulutusvastaisuuteen? Vastaus:harvoin tai en koskaan. 

Pitäisikö? Periaatteessa kyllä, mutta ei se auta minua astumaan ulos kuplastani. Luen ne blogit ja artikkelit ns omien silmälasieni läpi. Aivoni muokkaavat lukemani vahvistamaan omia ajatuksiani. Näen ne kuplani ulkopuolella olevat asiat silti väärinä ja uskon edelleen oman kuplani asioihin.

Mutta, älykäs ihminen on se, joka a) myöntää olevansa kuplassa b) näkee, että kupla vääristää asioita c) hyväksyy sen, että toisessa kuplassa asioista ajatellaan aivan erilailla. 

Kasvattajanakaan en pysty olemaan täysin kuplaton. Opetan oppilaita oman viitekehykseni sisältä ja välillä se rikkoo pahasti sitä vastaan, mitä oppilaan kotona asioista ajatellaan. Tälläisissä tilanteissa yritänkin aina muistaa kertoa, että näin minä näen asiat. Joku toinen näkee ne erilailla. Ja kasvamiseen kuuluu se, että etsii ne omat ajatuksensa ja omat polkunsa. Mutta luonnontieteiden opettajana muistan myös kertoa, että on olemassa tieteellisiä faktoja. Tieteelliset faktat esimerkiksi osoittavat, että ilmasto lämpenee koko ajan. Siihen ei vaikuta mielipiteet (eivätkä paikalliset sääolosuhteet).

Viime aikoina olen yrittänyt kasvattajana saada myös laajennettua hieman oppilaiden omia kuplia. Olemme tehneet projekteja ilmastonmuutoksesta ja samassa yhteydessä olen tutustuttanut oppilaita Esko Valtaojaan. Se tulikin tarpeeseen, koska ilmastonmuutosprojektit olivat ehkä aavistuksen lopun alkuja maalailevia. Valtaoja on kuitenkin suuri optimisti, joka uskoo siihen, että ihmiskunta keksii kyllä keinot ja kehittää tavat hidastaa ilmastonmuutosta (ilman, että energian kulutusta merkittävästi vähennetään).

Yleisesti voinkin suositella Valtaojan Kohti ikuisuutta -kirjaa. Kirja saa nimittäin ajattelemaan hyvin omaa kuplaansa ja miettimään asioita niin optimistin kuin pessimistinkin näkökulmasta.

Toinen tietokirja, jota parhaillaan luen, on Ikigai - pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain (Héctor García (Kirai) & Francesc Miralles). Ihan järkevää pohdintaa mielekkäästä elämästä. Siitä, että ihminen tarvitsee onnellisuuteen, jonkin päämäärän elämälleen. Pitää voida kokea olevansa hyödyksi, ja elämällä pitää olla jokin tarkoitus.

Valtaojan kirja on lukunautinto, tosin vaatii myös ajattelua. Ikigai ei vaatinut niinkään paljon ajattelua, mutta ei myöskään lukukokemuksena ollut niin suuri nautinto. Suosituksien arvoisia silti kummatkin.