Viime aikoina on vihdoin saatu nauttia valosta. Ihanasta valosta. Tänään kävelin jumppaan 18.30 ja oli edelleen valoisaa. Mieletöntä. Itseäni ei haittaa se, että näin maaliskuussa on vielä pakkasta ja luntakin tulee vähän joka toinen päivä. Tällaisia nimittäin olivat lapsuuden keväät Oulun korkeudella. Oli lunta ja pakkasta, mutta aurinko paistoi. Pikku hiljaa se lumi siitä sitten väheni ja vihdoin koitti se päivä, kun hiekkatiellä hiekka oli päässyt esiin.
Ja nyt on juuri sellainen fiilis. Kohta on se hetki, kun tiet ovat oikeasti sulat (tosin hiekkatiet ovat aika vähissä).
Tästä valosta olen nautiskellut aamuisin, kun olen herännyt usein ilman kelloa ennen seitsemää (kohta se rupeaa varmaan tökkimään, koska yöunet jäävät tällä menolla piakkoin liian lyhyiksi). Tästä valosta olen nautiskellut välituntivalvonnoissa. Kävelyretkillä. Ja ihan vain olohuoneessa istuessa. Valoja ei nimittäin tarvitse enää aamuisin eikä töistäkään tullessa.
Ja ihan mieletöntä, että kohta lumet (varmaankin) sulavat, kaikki alkaa vihertää ja sitten se kesäkin saapuu.
Kommentit
Lähetä kommentti