Viimeisen viikon aikana töissä pidän vielä 4 normaalia oppituntia (joista tosin yhdellä katsotaan ehkä leffaa) ja loput työtunnit kulutankin omien ysien kanssa, sekä kevätjuhlavalmisteluissa. Jännää, kuinka fiksuja ja filmaattisia, niistä mun pienistä seiskoista onkin näin kolmessa vuodessa kasvanut. Ja fyysisestikin pitkiä. Mun 170 cm pituus häviää lähes jokaiselle mun luokkalaiselle. Tämä ysiluokka onkin ensimmäinen luokka, jonka luokanvalvoja olen ollut yläkoulun alusta loppuun, ja kyllä näihin se suhde onkin aivan erilainen kuin aiempiin. Nämä tyypit todellakin tunnen niin hyvässä kuin pahassa. Myös nää tyypit tuntee mut jo niin hyvin, että tietävät mitä kulmakarvan nostaminenkin tarkoittaa. Näiden kanssa on naurettu, kiristelty hampaita, pyyhitty kyyneleitä, halattu, yritetty ymmärtää, mitä ihmettä teinin päässä voikin oikein liikkua. Kyllä näitä kuitenkin tulee ikävä, vaikka tämä vuosi onkin ollut rankin työvuosi muutamaan vuoteen.
Nyt, kun tästä kevään ruuhkaisimmasta ajasta on selvitty, onkin hyvä aika ruveta suunnittelemaan kesän menoja. Kalenteri on jo hälyttävän täynnä, mutta suunnitelmat ovat toistaiseksi hyvin pinnallisia. Tarkoituksena on tänä kesänä ihan suunnitellakin ne reissut, mitä tehdään. Katsotaan, kuinka käy :)
Kommentit
Lähetä kommentti