Hellekesä (tai -kevät)

Viikonloppuna juhlimme äitienpäivää keskellä puhkeavaa kevättä Pohjois-Pohjanmaalla. Perjantaina pohjoiseen päin ajellessa ihailin hiirenkorvilla olevia koivuja sekä ojista pilkistäviä leskenlehtiä. Toistetuin lause oli "oi, kuinka ihana maisema".

Sunnuntaina kevät oli edennyt huiman harppauksen. Koivuissa oli jo selkeät lehdet ja pientareet aivan vihreinä. Vihreän eri sävyjä näkyi mielettömästi. Ja perjantai-illasta tutut lauseet toistuivat jälleen. Vaikka kevät tulikin tänä vuonna hieman myöhään, niin silti se on i h a n a. Ja lämmin. Ja helteinen (ainakin nämä muutamat päivät).

Kotiin palatessa terassin ruukkukasvit olivat vielä elossa ja kukkapenkissä oli tapahtunut huimia kasvupyrähdyksiä. Ilmeisesti olivat saaneet nauttia helteistä myös täällä.

Myös Pohjois-Pohjanmaalla oli helteistä ja aurinkoista. Oli välillä niin kuuma, että piti hengata varjossa. Eipä ole ainakaan mun elinaikanani ollut toista tällaista äitienpäiväviikonloppua, jolloin shortseilla ei palele yhtään.

Näinä ihanaakin ihanampina lämpiminä päivinä olen nauttinut auringosta ihan täysillä. Viettänyt aikaa riippukeinussa, istunut nurmikolla, ottanut päikkärit ulkona. Tänään korkkasin myös kaupunkipyöräkauden ja sekin oli ihanaa.

Nyt kun katsoo ulos (melkein kirjoitan tätä terassilla, mutta naapurin piharemontti oli vallannut äänimaiseman turhan hyvin), ei näytä enää ollenkaan keväältä. Nyt on kesä. Ja vielä kerran: ihanaa.