Maaseutulomailua

Muutto- ja sisustuspuuhien alta karattiin välillä viikoksi pohjoisen lämpöön lomailemaan. Sopivan raukeissa helletunnelmissa oli ihanaa vain olla.

Suloisen joutilaisuuden lisäksi ehdimme juhlia ihania häitä, viettää kännykätöntä vuorokautta (poikkeuksena 2 tunnin Pokémon-sessio), hikoilla 10-vuotiaan suunnittelemissa kesäolympilaisissa, uida joessa, käydä Oulussa ja lukea. Lapset kävivät myös kalassa ja ottivat runsaasti kuvia ihanassa pihapiirissä. H:n kanssa suunniteltiin myös jo hieman tulevaa hiihtolomaa alamittaisten kanssa. 

Kännykätön vuorokausi tuli selkeästi tarpeeseen. Meidän viisihenkisestä poppoosta nimittäin 3,5 henkeä turvautui kännykän selaamiseen heti, jos ei ollut tiedossa mitään tekemistä. Itse en näihin kuulunut, sillä valitsin lähes poikkeuksetta käteeni kirjan, jos siihen oli aikaa. Nuorin alamittaisista myös otti ilahduttavan usein kirjan käteen ja makoili riippumatossa uppoutuen lasten scifiin (voimme kummatkin ehdottomasti suositella Kepler 62 -sarjaa). Kännykätön vuorokausi sai aikaan muun puuhailun keksimistä, jota sitten sopivasti jatkettiin muinakin päivinä ainakin välillä. Kukaan ei myöskään kuollut ilman puhelinta ja streakitkaan eivät päässeet katkeamaan (ilmeisesti vastaa lähes maailmanloppua) Pokémon-pelailun ansioista.

Loman aikana oli ihana rentoutua ja syödä jonkun toisen laittamaa ruokaa. Kuitenkin sitä rupesi jo hieman kaipaamaan omia pieniä rutiinejaan. Kuten niitä aamuja, kun herään ennen muita ja ehdin nauttia yksin, omassa rauhassa ja  h i l j a i s u u d e s s a  aamuteen.