Niin pitkälle ollaan päästy ruokakoulutuksessa, että kaksi alamittaista (yksi oli omissa menoissaan) suostui maistamaan friteerattuja heinäsirkkoja. Mutta siitä myöhemmin.
Sillon tällöin teemme yllätysreissuja, joissa lapset eivät tiedä etukäteen, mihin ollaan menossa. Tämän kertainen retki oli juurikin sellainen. Jo useamman päivän ajan oli ahkerasti arvuuteltu, mihin olemme menossa (eläintarha, elokuvateatteri, pakohuone, teatteri, Ruotsi (???), sirkus, tivoli, ruokakauppa, ravintola jne.). Lopulta retkipäivä koitti ja hyppäsimme bussiin, jolla köröttelimme Otaniemeen. Ensimmäisenä rastina oli Trap Factory. Trap Factoryssa on yhdeksän erilaista pakohuonetta, josta me suuntasimme helpoimmasta päästä olevaan Aarrejahtiin (lapsien kanssa pakeneville sopiva olisi henkilökunnan mielestä myös Idän pikajuna. Alamittaisia kiinnosti kovasti Vankilapako, ja sekin kuulemma onnistuisi lasten kanssa (tosin on jo haastavampi)). Huoneesta (tai no useammasta, paljastettakoon sen verran) oli aikaa päästä ulos 60 minuuttia ja me onnistuimme vajaassa 40 minuutissa. Ratkoimme erilaisia pulmia, etsimme koodeja ja yritimme pitää käsiä vakaana. Hauskaa ja haastavaa.
Toisena rastina pyörimme hieman Otaniemessä ja ihmettelimme teekkareita (toinen mukana olleista alamittaisista valikoi jo opiskelupaikkansa haalarien värin perusteella... ). Kolmas rasti oli ruokarasti. Olimme etukäteen varanneet pöydän Fat Lizardista, mikä oli erittäin järkevää. Paikka nimittäin oli tupaten täynnä ja kyselijöille myytiin ei oota. Alamittaisten kauhuksi (lue otsikko, postauksen eka lause tai sitten seuraava lause) alkupalaksi tilattiin muutamat Hoppers tacot sekä yhdet etanat. Hoppers tacoissa on friteerattuja sirkkoja, joita ei ole yritetty mitenkään peitellä.
Hieman oli alamittaisilla nieleskelemistä. 12-vuotias vetäisi kuitenkin yllättävän nopeasti omansa ja halusi maistaa vielä etanoitakin (hurraa!). 9-vuotiaalla kesti huomattavasti kauemmin (niin kuin lähes aina), mutta sinnillä sekin sai omansa vedeltyä. Pääruoat, jotka ovat lapsille ihanan inhimillisen hintaisia, olivatkin sitten helppoa kauraa. Toisella kanaa ja ransiksia ja toisella lasten hamppari ranskisten kera (12-vuotias empi pitkään tämän ja aikuisten version välillä. Lasten annoksen koko oli kuitenkin kerrankin ehdottomasti tarpeeksi suuri). Kummatkin annokset saivat kehuja.
Myös aikuisten annokset Lobster sekä kantarellipasta olivat herkullisia. Jälkkärien jälkeen sitten oltiinkin vyörymiskunnossa kotimatkaa varten.
Sillon tällöin teemme yllätysreissuja, joissa lapset eivät tiedä etukäteen, mihin ollaan menossa. Tämän kertainen retki oli juurikin sellainen. Jo useamman päivän ajan oli ahkerasti arvuuteltu, mihin olemme menossa (eläintarha, elokuvateatteri, pakohuone, teatteri, Ruotsi (???), sirkus, tivoli, ruokakauppa, ravintola jne.). Lopulta retkipäivä koitti ja hyppäsimme bussiin, jolla köröttelimme Otaniemeen. Ensimmäisenä rastina oli Trap Factory. Trap Factoryssa on yhdeksän erilaista pakohuonetta, josta me suuntasimme helpoimmasta päästä olevaan Aarrejahtiin (lapsien kanssa pakeneville sopiva olisi henkilökunnan mielestä myös Idän pikajuna. Alamittaisia kiinnosti kovasti Vankilapako, ja sekin kuulemma onnistuisi lasten kanssa (tosin on jo haastavampi)). Huoneesta (tai no useammasta, paljastettakoon sen verran) oli aikaa päästä ulos 60 minuuttia ja me onnistuimme vajaassa 40 minuutissa. Ratkoimme erilaisia pulmia, etsimme koodeja ja yritimme pitää käsiä vakaana. Hauskaa ja haastavaa.
Toisena rastina pyörimme hieman Otaniemessä ja ihmettelimme teekkareita (toinen mukana olleista alamittaisista valikoi jo opiskelupaikkansa haalarien värin perusteella... ). Kolmas rasti oli ruokarasti. Olimme etukäteen varanneet pöydän Fat Lizardista, mikä oli erittäin järkevää. Paikka nimittäin oli tupaten täynnä ja kyselijöille myytiin ei oota. Alamittaisten kauhuksi (lue otsikko, postauksen eka lause tai sitten seuraava lause) alkupalaksi tilattiin muutamat Hoppers tacot sekä yhdet etanat. Hoppers tacoissa on friteerattuja sirkkoja, joita ei ole yritetty mitenkään peitellä.
Kommentit
Lähetä kommentti