Siirry pääsisältöön

Vahva suositus: Amos Rex

Tällä viikolla koitti se päivä, kun suuntasin museointiystäväni J:n kanssa jonottamaan Amos Rexiin. Olin laskeskellut, että keskellä arkipäivää emme joutuisi hirveästi jonottamaan. No, ihan niin hyvä tilanne ei kuitenkaan ollut. Tuli siis ensimmäinen kerta, kun jonotin Suomessa museoon. Jono oli suhteellisen pitkä, mutta eteni myös onneksi nopeasti. Ja sisällä se väkimäärä lähes hävisi. Tilat ovat isoja, joten tungoksessa emme kokeneet olevamme.

Amos Rex oli jo tilana vaikuttava. Katto oli korkealla ja katossakin oli sopivia katseenvangitsijoita. Viimeistelty vaikutelma. Tässä museossa pidin lähes kaikesta. Henkilökuntaa oli sopivasti ja he erottuivat kiiltävine takkeineen. 
Tämän hetken vaihtuvana näyttelynä Amos Rexissä on Team Labin Massless, jossa teokset olivat interaktiivisia: kuvaa, ääntä ja tilaa yhdisteleviä. Näyttelystä löytyi mm huone, jossa vesi virtasi seinissä ja katoissa. Vaikuttavaa.
Videoteos, jossa seinällä lentelivät varikset ja kukat oli hypnoottinen. Oli kiva ihan vain istua lattialla ja tuijottaa seinillä lipuvia kuvioita ja kuunnella musiikkia. Tähän huoneeseen piti jonottaa, koska tilaan ei mahtunut muutamaa kymmentä enempää. Jälleen jonotus sujui kuitenkin joutuisasti. 
Vaikuttavin teos oli kuitenkin Graffiti Nature, jossa seinillä ja lattioilla liikuskeli erilaisia eläimiä ja kasveja. Krokotiilit, gekot, perhoset ja linnut kulkivat ympäriinsä. Värejä oli valtavasti ja peileillä oltiin saatu tila muuttumaan moniulotteiseksi. Alati muuttuvaan teokseen sai myös jättää oman kädenjälkensä. Erillisissä värityshuoneissa pystyi värittämään valitsemansa kuvan, joka skannattiin ja hetken päästä eläin (tai kasvi) pyrähtikin liikenteeseen.  Omaa teostaan oli hauska etsiskellä monien monien eläinten joukosta.
Tämä oli näyttely, johon voi ehdottomasti mennä lasten kanssa. Ja aikuisten kanssa. Ja uudestaan.Itsekin suuntaan näyttelyyn vielä ainakin kerran (näyttely on esillä tammikuun alkuun asti). 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Retkeilyä: Iso-Melkutin

Lauantaina hellepäivää uhmaten päätimme lähteä kahden alamittaisen (toinen tosin on jo mua pitempi...Enää yksi alamittaisista on siis todellisuudessa alle 170 cm pitkä...) + Papu Papusen kanssa retkeilemään Lopelle Iso-Melkuttimen kierrokselle.  Tähän väliin todettakoon, että olen tämän kevään aikana selannut usean kunnan nettisivuja ja etsinyt tietoja retkeilymaastoista/kävelyreiteistä.  Iso-Melkuttimesta tiedon saaminen oli hieman kiven alla. Lopulta Lopen kunnan sivulta tietoa löysi, mutta näin ikävästi sanottuna niin tylsässä muodossa, että sen nettisivun (tai no PDF:n) perusteella en olisi kyllä Lopelle retkeilemään lähtenyt.  Onneksi Iso-Melkuttimesta on kuitenkin kirjoitettu erilaisia postauksia aika runsaasti, joten tietoa löytyi muuta kautta. Ja hyvä niin, koska tämä oli todellakin vierailun arvoinen paikka.   Me navigoimme paikan päälle Google Mapsin avulla, jolloin määränpääksi laitoimme Iso-Melkuttimen parkkipaikka. Tarkempi osoite on Tauluntie 146, Räyskälä. Päätimme huris