Elämän laatua parantavia valintoja osa 2: kirjat

Olen lukenut lähes aina paljon. Käytännössä heti, kun opin lukemaan, olin erottamaton kirjoista. Lapsena ykkösvaihtoehto oli lukea kirjaa, kakkosvaihtoehto taas elellä jonkin kirjan mielikuvitusmaailmassa (Pieni talo preerialla oli aika pop, samoin erilaiset heppakirjat sekä sisäoppilaitoskirjat). Toki sanottakoon tähän väliin, että harrastin myös paljon muuta. Fiksut vanhemmat aikalailla antoivat ymmärtää, että muitakin harrastuksia oli pakko olla. Kävinkin siis erilaisilla soittotunneilla, kuviskerhossa, partiossa ja jossakin liikunnallisessakin harrastuksessa. Useimmat näistä samoina vuosina. Ja joka kerta myös itse siirsin itseni harrastuspaikkaan (mikä olikin helppoa, koska kauimmillaan harrastus oli 1 km päässä kotoa).Siis paljon aikaa sekä ulkona että muiden ihmisten parissa.

Jo lapsena valitsin kirjan mieluummin kuin tv:n ja näin on ollut myös nyt viime aikoina. Vähemmän tv:tä, padia sekä puhelinta, enemmän kirjoja. Tällä on ollut selkeä vaikutus omaan hyvinvointiini. Voin todellakin paremmin, olen rennonmpi, eikä tunnu niin kiireiseltäkään. TV meillä ei koskaan aiemminkaan ollut auki muuten vain ja nyt se onkin lähes mahdotonta. Kotimme nimittäin on nykyään käytännössä televisioton. Alamittaiset ovat kerran näiden kolmen ja puolen kuukauden aikana haikailleet televiosiota (leffaillat ovat nykyään hieman eri konseptilla), me aikuiset emme kertaakaan. H katselee padilta päivittäin leffoja + sarjoja, itse harvemmin. Olen tehnyt myös periaatepäätöksen, että sängyssä en katso mitään sarjaa tai leffaa. Sohva toimii katsomisessa paljon paremmin niin niskan kuin sukkien kutomisenkin kannalta. Lisäksi yöunet tuntuvat olevan paljon paremmat, kun luen sängyssä kirjaa ennen nukahtamista.

Tosin aivan viime aikoina teimme myönnytyksen tv:lle. Nyt se on olemassa komerossa piilossa. Sieltä se kaivellaan esiin leffaa varten ja kenties myös joitakin konsolipelejä varten. Toistaiseksi sitä ei ole vielä esiin otettu (lapset eivät ole vielä edes tajunneet tv:n muuttaneen taloon), eikä jatkossakaan sitä pidetä pöydällä tms. Vaan todellakin kaivetaan esiin vain ja ainoastaan special-tilanteita varten.

Mitä sitten luen? Lähes mitä vaan, mitä joku sattuu suosittelemaan. Se joku on joko liveihminen, blogi-ihminen, lehti, kirjaston tädit tai jotain muuta. Tänä vuonna olen tykännyt erityisesti Viveca Stenin dekkareista, Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni - kirjasta, Elena Ferranten Napoli-sarjasta sekä hömppäosastolta Jojo Moyesin, Clare Mackintoshin sekä Lucinda Rileyn kirjoista.

Yleensä itselläni on kirjastossa monta varausta menossa (yritän muistaa pitää ne myös lukittuna, etteivät kaikki saavu yhtaikaa), kirjahyllyssä useampi lukemista odottava kirja ja luettavana 2 - 3 kirjaa. Luettavista yksi on työmatkakirja, joka majailee lähes koko ajan repussa. Lisäksi usein luettavana on  yksi tietokirjamaisempi ja yksi romaani. Tällä hetkellä sängyn vieressä majailee viimeisin Harry Potter (Harry Potter ja Kuoleman varjelukset), joka oli jostain syytä jäänyt aiemmin lukematta. Repussa sen sijaan viettää aikaansa Lucia Berlinin Siivojan käsikirja ja muita kertomuksia.