Meidän taloudessa kukaan ei onneksi ole koskaan epäillyt (eikä ole tainnut saada mahdollisuuttakaan alamittaisten kohdalla) ilmastonmuutoksen todenperäisyyttä. Meillä se on ollut vakiintunut osa kodissa käydyistä keskusteluista jo useamman vuoden. Totta kai nyt viimeisimmäin IPCC:n raportin myötä ilmastonmuutos on ollut läsnä vielä enemmän. Olemme pyrkineet monilla tavoilla vähentämään omalta osaltamme päästöjä. Tosin aivan liian vähän teemme edelleen, vaikka paljon teemmekin. Tällä hetkellä Sitran elämäntapatestin mukaan hiilijalanjälkeni on ilman hirmuista lentomatkaa Singaporeen n. 4000 kiloa (+ tämän kaukolennon myötä hiilijalanjälki nousee jäätäviin lukemiin). Ja tätäkin pitäisi vielä pyrkiä leikkaamaan.
Yksi tärkeimmistä tavoista vaikuttaa ilmastonmuutokseen on taloudessamme asioista puhuminen. Alamittaiset ovat saaneet ilmastonmuutoksesta vähintäänkin niin paljon tietoa kuin ovat halunneet. Käytännössä enemmänkin. Oikeastaan ei ole yhtään päivää, jolloin jonkun alamittaisen kanssa ei olisi jotenkin sivuttu ilmastonmuutosta. Keskusteluja on syntynyt ruokavalinnoista, liikkumistavoista, julkisesta liikenteestä, ihmisten mielipiteistä jne. Viime viikolla 10-vuotias tutustui sähkön tuottamiseen ja mitä ympäristövaikutuksia milläkin sähkön tuottamistavalla on. Keskustelu aloitettiin, kun ilmeni, että 10-vuotias luuli sähköä kaivettavan maan alta.... No ei ihan. Alkuun siis katsottiin alla oleva video.
Itse olemme H:n kanssa hieman pessimistisiä sen suhteen, mitä ihmiskunta enää pystyy tekemään (ja haluaa tehdä). Yritämme kuitenkin luoda alamittaisille asioista hieman positiivisempaa kuvaa. Uskoa siihen, että asioihin voi (ja totta kai pitää) vaikuttaa. Uskoa siihen, että järkeviä valintoja voidaan tehdä ja niillä järkevillä valinnoilla saadaan tulosta aikaan.
Tätä samaa ilmastokeskustelua käyn toki myös oppilaiden kanssa. Fysiikka sivuaa aihetta niin paljon, että lähes joka tunti päästään jotenkin kiinni ilmastonmuutokseen. Lisäksi oppilaita huolettaa aihe myös muutenkin, joten aika monta keskustelua on yhdessä käyty. Ainakin teinejä siis aihe kiinnostaa, vaikka välillä tuntuukin, että aikuisista löytyy pelottavan paljon ihmisiä, jotka lähinnä haistattavat pitkät koko aiheelle. Ja koska nuorissa on tulevaisuus pyrimme vaikuttamaan heihin ja heidän mielipiteisiinsä. Ja samalla toki toivotaan, että myös aikuiset alkaisivat ymmärtämään karut faktat.
Kasvatuksellisesta näkökulmasta osallistuimme muuten yhden alamittaisen kanssa ilmastomarssille lauantaina (yksi oli yökylässä ja teinein ei halunnut osallistua). Toinen syy oli yleinen asian kannattaminen. Mutta muuten tämä vaikuttamisen tapa ei sitten meihin istukaan. Mielenosoittaminen, erilaiset iskulauseet, marssiminen jne eivät oikein meihin kumpaankaan istu. Siellä kuitenkin kiltisti muiden joukossa osoitimme mieltä. Ja totisesti toivon, että seuraavista vaaleista tulee ilmastovaalit. Vaalit, joissa ilmastoasiat olisivat kaikkien puolueiden mielenkiinnon alla.
Tämä asioista puhuminen alaikäisten (ja täysi-ikäistenkin) kanssa ei toki ole ainut tapa, millä me itse pyrimme asiaan vaikuttamaan. Mutta palataan niihin muihin tapoihin hieman myöhemmin.
Yksi tärkeimmistä tavoista vaikuttaa ilmastonmuutokseen on taloudessamme asioista puhuminen. Alamittaiset ovat saaneet ilmastonmuutoksesta vähintäänkin niin paljon tietoa kuin ovat halunneet. Käytännössä enemmänkin. Oikeastaan ei ole yhtään päivää, jolloin jonkun alamittaisen kanssa ei olisi jotenkin sivuttu ilmastonmuutosta. Keskusteluja on syntynyt ruokavalinnoista, liikkumistavoista, julkisesta liikenteestä, ihmisten mielipiteistä jne. Viime viikolla 10-vuotias tutustui sähkön tuottamiseen ja mitä ympäristövaikutuksia milläkin sähkön tuottamistavalla on. Keskustelu aloitettiin, kun ilmeni, että 10-vuotias luuli sähköä kaivettavan maan alta.... No ei ihan. Alkuun siis katsottiin alla oleva video.
Ja sitten ruvettiin pohtimaan eri voimalaitostyyppejä. Nyt 10-vuotias tietääkin aiheesta jo yllättävän paljon.
Itse olemme H:n kanssa hieman pessimistisiä sen suhteen, mitä ihmiskunta enää pystyy tekemään (ja haluaa tehdä). Yritämme kuitenkin luoda alamittaisille asioista hieman positiivisempaa kuvaa. Uskoa siihen, että asioihin voi (ja totta kai pitää) vaikuttaa. Uskoa siihen, että järkeviä valintoja voidaan tehdä ja niillä järkevillä valinnoilla saadaan tulosta aikaan.
Tätä samaa ilmastokeskustelua käyn toki myös oppilaiden kanssa. Fysiikka sivuaa aihetta niin paljon, että lähes joka tunti päästään jotenkin kiinni ilmastonmuutokseen. Lisäksi oppilaita huolettaa aihe myös muutenkin, joten aika monta keskustelua on yhdessä käyty. Ainakin teinejä siis aihe kiinnostaa, vaikka välillä tuntuukin, että aikuisista löytyy pelottavan paljon ihmisiä, jotka lähinnä haistattavat pitkät koko aiheelle. Ja koska nuorissa on tulevaisuus pyrimme vaikuttamaan heihin ja heidän mielipiteisiinsä. Ja samalla toki toivotaan, että myös aikuiset alkaisivat ymmärtämään karut faktat.
Kasvatuksellisesta näkökulmasta osallistuimme muuten yhden alamittaisen kanssa ilmastomarssille lauantaina (yksi oli yökylässä ja teinein ei halunnut osallistua). Toinen syy oli yleinen asian kannattaminen. Mutta muuten tämä vaikuttamisen tapa ei sitten meihin istukaan. Mielenosoittaminen, erilaiset iskulauseet, marssiminen jne eivät oikein meihin kumpaankaan istu. Siellä kuitenkin kiltisti muiden joukossa osoitimme mieltä. Ja totisesti toivon, että seuraavista vaaleista tulee ilmastovaalit. Vaalit, joissa ilmastoasiat olisivat kaikkien puolueiden mielenkiinnon alla.
Tämä asioista puhuminen alaikäisten (ja täysi-ikäistenkin) kanssa ei toki ole ainut tapa, millä me itse pyrimme asiaan vaikuttamaan. Mutta palataan niihin muihin tapoihin hieman myöhemmin.
Kommentit
Lähetä kommentti