Muutama viikko sitten perjantaina alkoi lomavarvasta jo hieman kutkuttamaan. Aamupäivän 4 oppituntia menivät aika näppärästi. Ei ongelmia ja ihanaa keskittynyttä opiskelua. Hankalatkin asiat upposivat oppilaisiin. Puolilta päivin hurautin tuomaan auton kotiin ja ehdin istua sohvalla ja hymyillä tulevalle minilomalle. Sää ei mitenkään näyttänyt hehkeältä, mutta onneksi se ei haittaa mitenkään minilomakohteessa.
Miniloma tosissaan oli nimittäin miniloma. Risteily Tukholmaan.... Ei siis mitään isoa eikä ihmeellistä. Mutta tässä vajaan 6 vuoden parisuhteessa tämä oli a) ensimmäinen yön yli kestävä risteily yhdessä b)selkeä (yli 12 tuntia kestävä) irtiotto arjesta kahdestaan. Tälle syksylle sitä olikin jo kaivattu.
Ristely toi univelan lisäksi yllättävän hyvät ravintolakokemukset, ihanan pakkaskävelyn (Helsingistä lähtiessä satoi kaikkea ikävää, Ruotsin puolella aurinko paistoi) Tukholmassa sekä ihan vain olemista. Energiaa, energiaa. Sieltä sitä tuli.
Mutta ne ravintolat. Yllättävän hyviä niistä teki se, että kumpikin ravintoloista oli laivalla. Itselleni laivojen ravintolat eivät ole edustaneet mitenkään ravintoloiden kärkikastia... Onneksi kuitenkin annoin mahdollisuuden.
Perjantain ravintolan olimme varanneet ja maksaneet etukäteen laivalippuja ostaessa. No Name (Viking Line: Gabriella) tarjoaa 7:n ja 9:n ruokalajin maistelumenuja. Ei mitään muuta. Sopii meille siis loistavasti. Tällä kertaa päädyimme seitsemään ruokalajiin viineineen (hinta etukäteen ostettuna viinien kanssa 71€/pää) ja tämä oli oikeasti makuelämys. Annokset olivat hyviä (ja täyttäviä). Viinit istuivat hyvin ja palvelukin oli hyvää (ei tosin fine dining -tasoa, mutta hyvää). Tämä ravintola oli niin iso positiivinen yllätys, että voisin ihan vain sen takia mennä uudestaankin risteilylle.
Lauantaina söimme À la carte-ravintolassa, jossa sielläkin oli hyvää ruokaa. Kampasimpukat alkupalana olivat suorastaan loistavia ja myös turska- sekä myskikurpitsapääruoat olivat herkullisia. Ravintola hävisi No Namelle, mutta oli silti perushyvää. Sellainen ravintola, johon mielellään menisi uudestaankin.
Niin ja vieä museosuositus. Jos et ole käynyt Tukholmassa Vasa-museossa, niin kannattaa käydä. Museon päänähtävyys on Vasa-laiva, joka upposi heti neitsytmatkallaan. Laiva nostettiin meren pohjasta ylös 333 vuotta myöhemmin ja sen jälkeen sitä on sekä entisöity että tutkittu. Museossa on kertomuksia laivan henkilöistä, ja nostotapahtumasta, kuvia siitä millainen laiva on väreissään ollut jne.
Itse Vasa-laiva on vaikuttava. Kuinka iso se onkin ja kuinka valtavia matkoja purjelaivoilla on tehty. Ja kuinka onnettomuusherkkiä laivat ovat kuitenkin olleet. Museossa oli kaikki tekstit sekä ruotsiksi että englanniksi ja myös yllättävän paljon suomeksikin. Toimii niin lapsille kuin aikuisillekin. Museo on hämärä, joten kuvat eivät todellakaan tee oikeutta mahtavalle laivalle. Lisäksi se koko pitää kokea itse.
Ristely toi univelan lisäksi yllättävän hyvät ravintolakokemukset, ihanan pakkaskävelyn (Helsingistä lähtiessä satoi kaikkea ikävää, Ruotsin puolella aurinko paistoi) Tukholmassa sekä ihan vain olemista. Energiaa, energiaa. Sieltä sitä tuli.
Mutta ne ravintolat. Yllättävän hyviä niistä teki se, että kumpikin ravintoloista oli laivalla. Itselleni laivojen ravintolat eivät ole edustaneet mitenkään ravintoloiden kärkikastia... Onneksi kuitenkin annoin mahdollisuuden.
Perjantain ravintolan olimme varanneet ja maksaneet etukäteen laivalippuja ostaessa. No Name (Viking Line: Gabriella) tarjoaa 7:n ja 9:n ruokalajin maistelumenuja. Ei mitään muuta. Sopii meille siis loistavasti. Tällä kertaa päädyimme seitsemään ruokalajiin viineineen (hinta etukäteen ostettuna viinien kanssa 71€/pää) ja tämä oli oikeasti makuelämys. Annokset olivat hyviä (ja täyttäviä). Viinit istuivat hyvin ja palvelukin oli hyvää (ei tosin fine dining -tasoa, mutta hyvää). Tämä ravintola oli niin iso positiivinen yllätys, että voisin ihan vain sen takia mennä uudestaankin risteilylle.
Lauantaina söimme À la carte-ravintolassa, jossa sielläkin oli hyvää ruokaa. Kampasimpukat alkupalana olivat suorastaan loistavia ja myös turska- sekä myskikurpitsapääruoat olivat herkullisia. Ravintola hävisi No Namelle, mutta oli silti perushyvää. Sellainen ravintola, johon mielellään menisi uudestaankin.
Niin ja vieä museosuositus. Jos et ole käynyt Tukholmassa Vasa-museossa, niin kannattaa käydä. Museon päänähtävyys on Vasa-laiva, joka upposi heti neitsytmatkallaan. Laiva nostettiin meren pohjasta ylös 333 vuotta myöhemmin ja sen jälkeen sitä on sekä entisöity että tutkittu. Museossa on kertomuksia laivan henkilöistä, ja nostotapahtumasta, kuvia siitä millainen laiva on väreissään ollut jne.
Itse Vasa-laiva on vaikuttava. Kuinka iso se onkin ja kuinka valtavia matkoja purjelaivoilla on tehty. Ja kuinka onnettomuusherkkiä laivat ovat kuitenkin olleet. Museossa oli kaikki tekstit sekä ruotsiksi että englanniksi ja myös yllättävän paljon suomeksikin. Toimii niin lapsille kuin aikuisillekin. Museo on hämärä, joten kuvat eivät todellakaan tee oikeutta mahtavalle laivalle. Lisäksi se koko pitää kokea itse.
Kommentit
Lähetä kommentti