Hyvät italiaiset ravintolat ovat Helsingissä harvassa (toki vain oma mielipiteeni), mutta kun sellaiseen törmään, niin se onkin sitten todella hyvä. Il Bucatino (Tehtaankatu 38) on juurikin tällainen loistava peri-italialainen pieni ravintola, jonka ruoka oli herkullista.
Ravintola on aika pieni yhtenäinen tila (asiakaspaikkoja noin 40), jonka tiiviys lisää italialaista tunnelmaa. Me ruokailimme pariskuntana, mutta samaan aikaan ravintolassa oli syömässä myös perheitä ja kaveriporukoita.
Il bucatino on trattoria, jonka on perustanut kolme italialaista miestä. Ainakin meille jäi sellainen olo, että herrat edelleen itse työskentelevät ravintolassa. Henkilökunta oli suurimmaksi osaksi italiaista, mutta suomen kieli sujui tarjoilijoilta hyvin. Ja palveluhan oli todella hyvää. Niin hyvää, että kun lähtiessämme unohdin reppuni tuolin alle, niin ravintolasta soitettiin jo muutaman minuutin päästä H:lle (jonka nimellä pöytävaraus oli), että onkohan meillä jäänyt tavaroita... Ihailtavaa toimintaa.
Ja se ruoka. Se oli hyvää. Alkupalaksi syödyt bruschetat olivat herkullisia ja kampasimpukat + jättikatkaravut vartaassa meinasivat viedä kielen mennessään. Pääruoaksi nautimme pastaa. Emme pystyneet ratkaisemaan, kumpi oli parempaa, herkkutattiraviolit vai ragú.
Jälkiruoaksi söimme panna cottaa (ihanaa) ja tiramisu (täydellistä). Kaikki oli siis kohdillaan tässä ravintolassa. Kevään aikana (toivottavasti) ravintola pääsee vielä toiseen koitokseen, kun suuntaamme lasten kanssa samaiseen ravintolaan. Katsotaan kuinka kriittisiä alamittaiset ovat.
Ravintola on aika pieni yhtenäinen tila (asiakaspaikkoja noin 40), jonka tiiviys lisää italialaista tunnelmaa. Me ruokailimme pariskuntana, mutta samaan aikaan ravintolassa oli syömässä myös perheitä ja kaveriporukoita.
Il bucatino on trattoria, jonka on perustanut kolme italialaista miestä. Ainakin meille jäi sellainen olo, että herrat edelleen itse työskentelevät ravintolassa. Henkilökunta oli suurimmaksi osaksi italiaista, mutta suomen kieli sujui tarjoilijoilta hyvin. Ja palveluhan oli todella hyvää. Niin hyvää, että kun lähtiessämme unohdin reppuni tuolin alle, niin ravintolasta soitettiin jo muutaman minuutin päästä H:lle (jonka nimellä pöytävaraus oli), että onkohan meillä jäänyt tavaroita... Ihailtavaa toimintaa.
Ja se ruoka. Se oli hyvää. Alkupalaksi syödyt bruschetat olivat herkullisia ja kampasimpukat + jättikatkaravut vartaassa meinasivat viedä kielen mennessään. Pääruoaksi nautimme pastaa. Emme pystyneet ratkaisemaan, kumpi oli parempaa, herkkutattiraviolit vai ragú.
Jälkiruoaksi söimme panna cottaa (ihanaa) ja tiramisu (täydellistä). Kaikki oli siis kohdillaan tässä ravintolassa. Kevään aikana (toivottavasti) ravintola pääsee vielä toiseen koitokseen, kun suuntaamme lasten kanssa samaiseen ravintolaan. Katsotaan kuinka kriittisiä alamittaiset ovat.
Kommentit
Lähetä kommentti