Voihan villakoira

Meidän talouteen on muuttanut söpöäkin söpömpi Papu. Papu on kääpiövillakoira ja hänellä on ikää tällä hetkellä aikalailla 9 viikkoa. Papun mielipuuhaa on leikkiä flamingo-lelulla sekä mustilla sukilla, herätä aamuisin 5.00 - 6.00, jahdata pihalla erilaisia heiniä sekä juosta kovaa ympyrää iltavillin aikana. Lisäksi Papu rakastaa torkkuja sylissä ja kulkisi allekirjoittaneen perässä (vielä) mielellään kaikkialle.

Papu on myös oppinut viikon aikana hirmuisesti asioita. Papu osaa Tänne-sanan lähes aina (paitsi jos ne ruohot siellä pihalla yrittävät juosta karkuun, silloin pitää keskittyä niihin). Hän osaa hienosti odottaa, kun hänelle laitetaan kaulapanta ja hihnassa kulkemistakin hän opettelee ahkerasti (kotona on tylsää ja hihna on lähinnä hidaste, silloin sen kanssa hypitään, pompitaan ja kiskotaan. Kaupungilla kulkiessa hän on sen sijaan osannut kävellä yllättävänkin mallikkaasti. Paitsi, kun vastaan tulee lintuja, tai pyöriä tai autoja tai niitä karkailevia ruohotupsuja.). Papu ei ole kertaakaan koko viikon aikana tehnyt tarpeitaan lattialle. Kuusi kertaa pissa-alustalle ja kaikki muut kerrat ulos. Tämä jaksaa hämmentää meitä perheen ihmistyyppejä. Mutta Papun mielestä tämä on loistava keino päästä ulos aina herätessään ja välillä muutenkin.

Papulla on myös monta kaveria. Parhaimpina oman perheen ihmislapset, jotka jaksavat leikkiä paljon. Samoin se tyyppi, joka herää aina tunnin myöhemmin kuin Papu, on ihastuttava. Ja varsinkin ne tyypin mustat sukat. Kun sukista on selvitty haluaisi Papu hengata tämän tyypin sylissä niin mielellään. Sylitarpeesta huolimatta Papu on rohkea. Hän kyllä menee tutustumaan asioihin vaikka välillä jännittää tärinään asti. Onnekseen Papu on ihan sinut harjaaminen kanssa (koska villakoiran turkkia on pakko huoltaa) ja konetöistäkin kaikki selvisivät hengissä ja itkemättä (villakoiralta ajellaan kuono, kaula, tassut, hännänympärys sekä vatsanalunen), myös Papu. Peseytymisestä Papu ei vielä tykkää. Koska on tosi ihmeellistä, että vettä vaan tulee ja tulee ylhäältä, mutta silti siinä ei voi uida. Vähemmästäkin sitä tuntee hukkuvansa. Sen sijaan turkin kuivaus on ihan ok hommaa, vaikkakin siihen menee Papun mielestä hieman turhan kauan aikaa.

Tänään Papu tutustui ensimmäiseen koirakaveriinsa kunnolla. Alun empimisen jälkeen leikkitreffit olivat suorastaan railakkaat. Toki välitorkut piti ottaa myös. Viikonlopun aikana Papu on myös opetellut kulkemaan bussilla (tärisyttävän jännittävää) sekä junalla (ihan peruskauraa Papun mielestä). Autoilun kanssa hän on jo ihan sinut. Johan sitä on harrastettu kuutena päivänä.

Tällainen veitikka on Papu.
Papu on sijoituskoira, joka tarkoittaa, että kasvattaja omistaa hänet virallisesti enintään 4 ensimmäistä ikävuotta. Papulla teetetään kahdet pennut (pennut syntyvät kasvattajan luona ja siellä myös Papu tulee sitten hoitamaan omia pentujaan 8 viikkoa) ja kasvattaja tulee käyttämään häntä myös näyttelyissä. Koska me olemme täysin koiranoviiseja, tuntuu tällainen järjestely meistä todella hyvältä. Nyt meillä on nimittäin koko ajan tukena kasvattaja, jolta saa paljon ihania neuvoja ja vinkkejä. Lisäksi tapaamme kasvattajaa säännöllisesti ja kasvattaja hoitaa myös trimmauksen näiden vuosien ajan.

Ai niin. Papu on väriltään harmaa. Vauvakarva on mustaa, mutta harmaata paljastuu päivä päivältä enemmän.