Parasta juuri nyt

Vieläköhän joku seurailen täällä? Blogitauko (joka ei ollut etukäteen suunniteltu) kesti näköjään lähes 4 kk. Mutta nyt on taas alkanut tuntua siltä, että haluan kirjoittaa ja on jotain kirjoitettavaa. Ja ehkä taas aikaakin sille. Mietiskelin eilen ja tänään niitä asioita, jotka tämän koronakurimuksen keskellä ovat hyvin (itselläni oikeasti lähes kaikki asiat ovat oikeasti hyvin. Töissä ei varmasti tule lomautuksia tänä keväänä. Töitä on ja ne hoituu, nooh, jotenkin. On koti, jossa riittää seuraa päivisin jne jne jne. Mutta toki tämä eristäytyneisyys silti jollakin tasolla vaikuttaa. Vaikkakin mun luonteellani tämäkin on nyt vain asia, joka on tullut eteen ja sen kanssa eletään ja selvitään)

Niin, mutta mikä on parasta juuri nyt?

Ihana aamuaurinko
Linnut laulavat metsässä, on rauhallista. Liikenteen ääntä ei juuri kuulu. Nytkin terassin oven raosta kuuluu vain lintujen sirkutusta. Mieli lepää

Papu,
jonka ansiosta tänäänkin olen sinne metsään kävellyt klo 07.10. Papu, joka edelleen on aivan yli-iloinen, joka kertaa kun näkee taas pitkän (eli minimissään 2 minuutin) tauon jälkeen. Papu joka aamuisin tassuttelee painamaan pään poskea vasten, että joko herättäisiin (no, välillä hän ei malta olla myös nuolaisematta.... tämä on vähemmän ihana herätys). Papu, joka on ollut hyvä syy ulkoilla tämän koronakurimuksen aikana paljon. Itse ei ehkä tulisi aivan näin paljon lähdettyä.

Puhtaat ikkunat,
ja se valon määrä, joka niistä tulee sisälle. Onneksi tässä taloudessa asuu eräs pitkä mies, joka yltää näppärästi pesemään ikkunat (ja on siinä vielä supertehokas)

Noutoruoka

ja sitä tarjoavat ravintolat Meidän työpäivät on niin kiireisiä, ettei läheskään aina sitä ruokaa ehditä mistään hakemaan (eikä olla vielä löydetty tästä lähistöltä sopivia kotiinkuljetusravintoloita). Tällä viikolla kuitenkin haettiin järjettömän hyvät lounaat Koski&Syvärin ikkunasta.Vieläkin aivan vähän kuolaan ihanan perunaleivän perään... Eilen vuorossa oli Kolmos3n pääsiäislounas haettuna. Sekin aivan mielettömän hyvää.

Pitkä viikonloppu
Joku voisi sanoa, ettei tää pitkä viikonloppu kovin eroa tästä korona-arjesta, mutta meidän taloudessa ero on merkittävä. Opettaja-arki on ainakin meidän talouden opettajilla niin kiireistä, että Papun ulkoiluttaminenkin pitää suunnitella tarkkaan päivisin. Videomeetit, tehtävien korjaus, sadat wilma-viestit, opetuksen jotenkin järkeväksi saaminen jne jne jne vievät aivan järjettömästi aikaa. Ekoina etäviikkoina työpäivät venyivät helposti 10 tuntiin. Nyt alkaa pysyä jo siinä noin 8 tunnissa. Mutta siis näin pitkänä viikonloppuna on ihanaa, ettei tarvitse olla tavoitettavissa. Voi jättää pois kaiken työhomman miettimisen (no myönnettäköön, että maanantaina on pakko tehdä minityöpäivä, jotta ensi viikon hommat on edes sinne päin suunniteltu)

Oma aamuaika
Kuten tätä kirjoitettaessa. Papukin nukahti uudestaan aamulenkin jälkeen. Voi juoda teetä rauhassa ja lukea hesaria. Tän koronakurimuksen hyviä puolia ovat itselleni nimenomaan aamut. Arkiaamuisin harvoin muuten ehdin lukea hesaria ja juoda teetä. Nyt se on mahdollista.

Kajahtamattomuus
Se, ettei tässä taloudessa ole ainakaan vielä kukaan kajahtanut tähän yhdessä hengaamiseen. Alamittaisille piti tosin tehdä keittiöapulais-, tiski- ja pöydänsiivousvuorot. Aikuiset eivät jaksaneet enää loputonta kivi-sakset-paperi -arpomista ja kinaamista siitä, kuka teki viimeksi mitäkin. Nyt on omat nimetyt päivät jokaiselle. Mutta siis, kaikki ovat eläneet suhteellisen tyytyväisinä.

Joten näin yleisesti ottaen, asiat on tosi hyvin. Vaikkakin tää etäopettaminen on kyllä niin syvältä kuin vain voi olla. Näin loppukaneettina....