Siirry pääsisältöön

Retkeilyä: Linlon ulkoilualue

Tämän koronakurimuksen aikana olen retkeillyt varmasti enemmän kuin minään muuna keväänä. Pää on tarvinnut ulkoilua ja kävelylenkkien (Papu toki seurana) lisäksi sitä on hankittu retkeilemällä. Meillä on käytössä auto (ladattava hybridi, joten ei onneksi tuhota luontoa ihan hirmuisesti jokaisella kaasutuksella), jolla olemme hyvin pystyneet suuntaamaan aikaisin aamulla kivoille retkimestoille (Uudenmaan sisällä ennen ja jälkeen rajojen kiinni laittamisenkin).
Yleensä lähtö kotoa on tapahtunut aamulla ennen ysiä, jotta olemme välttäneet retkikohteessa suurimmat ruuhkat. Tämä taktiikka on toiminut. Ollaan aina saatu auto parkkiin ja ihmisiä on yleensä ruvettu näkemään vasta pari tuntia rektielyn aloittamisesta.

Mutta sitten tähän ensimmäiseen retkikohde-esittelyyn. Eli Linlon ulkoilualueeseen.
Linlon ulkoilualue sijaitsee Kirkkonummella aika lähellä Porkkalanniemeä ja on Kirkkonummen omistama ulkoilualue. Linlo on saari, johon pääsee kävelysiltaa pitkin Linlon venesatamasta (paikalle löytää parhaiten laittamalla naviin kyseisen venesataman, opasteita tähän ihanuuteen ei nimittäin liiemmin ole). Olemme käyneet nyt tällä ihastuttavalla saarella 2 kertaa tänä keväänä ja emme todellakaan ole kyllästyneet. Olemme kummallakin kerralla kiertäneet saaren rantoja pitkin ja ihastelleet merimaisemia. Saaren reunoja pitkin menevät selkeät polut, joiden varrella on nuotiopaikkoja, katettuja nuotiopaikkoja, roskiksia sekä ulkohuusseja. Palvelut todellakin kohdillaan. Emme ole kertaakaan vielä menneet sisemmälle saaressa, mutta sielläkin polkuja menee runsaasti.
Saaren rantoja kierrellessä olemme löytäneet ihania silokallioita, mielettömiä merimaisemia, pitkospuita, portaita, sammaleisia metsiä. On löytynyt alueita, joilla ei paljon puita kasva sekä alueita, joissa on paljon lehtipuita ja lintujen laulua näin keväisin. Kasveja voisi tunnistaa alueelta varmasti meilettömän määrän (jos vaan siis tunnistaisi niitä....), lintuja on nähty monia ja nelijalkaisiakin alueella varmasti kulkee päätellen Papun vainukoiramaisuudesta....
Reitin pituudesta en osaa sanoa. Joka kerta unohdamme sen mitata, mutta veikkaisin n. 8 kilometriä. Reitistä voi kuitenkin kulkea vallan helposti vain osan. Reitti ei ole esteetön ja aivan pienten lasten kanssa kulkiessa on syytä ehkä pitää silmät selässäkin.
Tämä paikka kuuluu näin kahden vierailukerran jälkeen edelleen Tänne uudestaan -paikkoihin. Me olemme retkeilleet aikuisten kesken + myös alamittaisten (eli nyt 11 - 15-vuotiaiden) kanssa. Kukaan ei ole kertaakaan valittanut mistään. Ei edes runsaasta kävelystä. Ja toki Papu Papunen on ollut mukana myös molemmilla kerroilla ja on nauttinut reissusta koko pienen villakoiran voimalla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj