Siirry pääsisältöön

Retkeilyä: Salmen ulkoilualue

Salmen ulkoilualue kuuluu tämän vuoden uusiin retkipaikkalöytöihin. Ensimmäisen kerran kävimme täällä hiihtolomaviikolla, jolloin lunta ei ollut senttiäkään. Reitti oli siis hyvin samanlainen kuin näin keväällä. Talvella jo mietin, että Salmi voisi olla oikeasti hieno kevätretkikohde, koska puustoa on paljon.
Tänään sitten etätyöpäivän päätyttyä (tänään jo klo 12.30) pakkasimme Papun, vesipullot sekä itsemme autoon ja suuntasimme Vihdin tietä pitkin pohjoiseen. Helsingin keskustasta matkaa on eri lähteiden mukaan vajaat 40 km. Puolen päivän jälkeen parkkiksella oli vielä lähes tyhjää, mutta pari tuntia myöhemmin retkeilijöitä oli selkeästi ehtinyt paikalle enemmän. Meidän retkiaikaan näimme vain 7 ihmistä (on muuten tämän kevään minimiennätys retkillä), eikä nuotiopaikoillakaan ollut ketään. 
Mutta ihana kevät oli. Metsä oli täynnä vihreää väriä ja sirkuttavia ääniä. Papu oli aivan fiiliksissä kaikista ihanista tuoksuista ja jäljistä. Ja itsellekin tämä kävely teki taas hyvää. Tällä kertaa kävelimme keltaista reittiä (6,4 km) (täältä voit käydä kurkkaamassa pdf:n kartasta) ja teimme vain parin sadan metrin poikkeaman Iso-Parikkaan rantaan (jossa on tosi kiva nuotiopaikka. Tosin niin kiva, että on kesäisin ja viikonloppuisin varmaan aivan ylikansoitettu). Hiihtolomaretkellä kurvasimme Paratiisin kautta, jossa on myös kivoin maisemin varustettu nuotiopaikka. 
Toistaiseksi olemme säästelleet Tapion taivalta, joka olisi 9,7km, mutta eiköhän sekin tule kesällä eväiden kanssa käytyä. 

Keltainen reitti oli käytännössä esteetön koko matkan ajan. Lumisena talvina reitillä menee hiihtoladut, joten pohja on tasainen + suhkot leveä. Toimii lastenrattaillekin hyvin. Ja tältä isolta polulta lähtee monta pientä hauskan näköistä polkua eri suuntiin. Niissäkin varmasti riittäisi tutkimista. Nuotipaikkoja löytyy muutamia, samoin ulkovessoja. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj