Meikon luonnonsuojelualue on helmi, jonka olen tiennyt vasta vajaan vuoden. Kirkkonummella sijaitseva, helposti autolla saavutettava, Meiko on jotenkin pieni ja söpö, mutta kuitenkin aika monipuolinen ulkoilualue. Ensimmäisen retkeni Meikolle tein syksyllä ja silloin menimme paikallisoppaan kanssa virallisten reittien ulkopuolella. Näimme upeita mustikka- ja sienimetsiä sekä kauniita maisemia. Harmi vain, etten ehkä itse osaa tänne enää uudestaan.
Mutta tänä keväänä olemme tutustuneet Meikoon ilman paikallisopasta. (Meikon viralliset sivut löytyvät täältä) Ensin kävimme yöpymässä Korsolammen rannalla (täällä on telttailu sallittua) toukokuisena viikonloppuna. Sää oli jo hieman lämmennyt, joten emme todellakaan olleet ainoina paikalla. Ystäväni laski, että sunnuntaiaamulla klo 7.00 parkkiksella oli 21 autoa... Eli periaatteessa 21 telttakuntaa? Tällä telttaretkellä tyydyimme viettämään aikaa nuotion ääressä, tekemään nuotiruokaa sekä ihailemaan maisemia. Pisimmät kävelyt tulivat parkkipaikalta (suhteellisen iso, mutta ruuhka-aikoina varmasti täysi) telttailualueelle (n. 700m). Telttapaikalle mennessä tuo 700 metriä on muuten ylämäkeä. Telttailualueelta löytyy nuotiopiste (yksi virallinen ja muutama epävirallisempikin on ilmaantunut), polttopuita ja huussi. Sekä kivat kalliot ja näkymä lammelle.
Mutta tänä keväänä olemme tutustuneet Meikoon ilman paikallisopasta. (Meikon viralliset sivut löytyvät täältä) Ensin kävimme yöpymässä Korsolammen rannalla (täällä on telttailu sallittua) toukokuisena viikonloppuna. Sää oli jo hieman lämmennyt, joten emme todellakaan olleet ainoina paikalla. Ystäväni laski, että sunnuntaiaamulla klo 7.00 parkkiksella oli 21 autoa... Eli periaatteessa 21 telttakuntaa? Tällä telttaretkellä tyydyimme viettämään aikaa nuotion ääressä, tekemään nuotiruokaa sekä ihailemaan maisemia. Pisimmät kävelyt tulivat parkkipaikalta (suhteellisen iso, mutta ruuhka-aikoina varmasti täysi) telttailualueelle (n. 700m). Telttapaikalle mennessä tuo 700 metriä on muuten ylämäkeä. Telttailualueelta löytyy nuotiopiste (yksi virallinen ja muutama epävirallisempikin on ilmaantunut), polttopuita ja huussi. Sekä kivat kalliot ja näkymä lammelle.
Oli niin ihanaa nähdä ystäviä, joten kuvia tuli otettua todella vähän. Mukana oli kuitenkin aina innokas retkikoira Papu, joka ikuistui sentään muutamaan kuvaan.
Kesäloman alettua suuntasimme H:n ja Papu Papusen kanssa uudestaan Meikoon ja tällä kertaa kävelimme pisimmän merkityn reitin: Meikonkierroksen. Parkkipaikalle olleen kartan (hyvä kartta, johon on selkeästi merkitty kaikki) mukaan reitin pituus on 8,3km, mutta meille on hieman mystistä, että kuinka reitin loppuvaiheilla oleva pikkulenkki olisi pitänyt kiertää, että tähän 8,3 kilometriin olisi päässyt. Mutta vajaa 8 km, oli oikein sopiva mitta sekin.
Tämä reitti ei missään nimessä sovellu liikuntarjoitteisille eikä vaunuille. Osa reitistä menee kyllä selkeitä (ja välillä leveitäkin) polkuja pitkin, mutta matkan varrelta löytyy myös kiipeämistä kallioille, pitkospuita, pieniä polkuja, pieniä polkuja, jotka olivat täysin juurten peitossa jne. Reitin alussa noustaan ylös päin Meikon (järvi) rantaan ja kierros meneekin koko järven ympäri. Varsinkin aluksi reitti on vaihtelevaa ja monipuolista, loppua kohden käy ns. vähän tylsemmäksi. Loppupuolella reitin vieressä on myös nuotipaikka.
Arkena Meikossa ei hirveästi muita ihmisiä ollut, mutta viikonloppuisin tämä on ilmeisesti todella ruuhkainen paikka. Kuten taitavat olla kaikki ulkoilualueet näin koronan myötä. Alla vielä video, jossa erityisesti äänet kertovat sen, kuinka ihanasti laineet liplattivat.
Kommentit
Lähetä kommentti