Siirry pääsisältöön

Rosmariiniperunat

Nyt se on tapahtunut: kenties merkki lähestyvästä aikuisuudesta (sikäli ehkä ihan hyvä, koska ikäkin alkaa lähestyä jo neljääkymmentä...). Nimittäin a) laitoin itse kauppalistalle perunat b) halusin itse, että niitä tehdään ruoaksi c)tykkäsin ruoasta, joka perustui perunoille. 

Tosin myönnettäköön, ettei nytkään kyse ollut vain ns. tavallisesti keitetyistä perunoista. Niin aikuinen en vielä ole. Mutta nämä rosmariiniperunat olivat helppoja, herkullisia ja aika nopeasti tehtävissäkin. 

Rosmariiniperunat
uusia perunoita sopiva määrä (tähän käy loistavasti kaikki espanjalaiset tai ruotsalaiset tai ihan mitkä vaan)
oliiviöljyä
merisuolaa
tuoretta rosmariinia

Pese perunat (ja kuori sen verran kuin haluat). Keitä niitä suolalla maustetussa vedessä n. 7 minuuttia. Kaada vesi pois ja anna perunoiden kuivua kattilassa (ei siis kantta päällä). Tähän riittää n.10 minuuttia. Lorauta sekaan runsaasti oliiviöljyä ja silppua saksilla sekaan rosmariinia (tämänkin määrä riippuu kaikesta mahdollisesta, kokeilemalla löytyy paras suhde). Sekoita ja kaada perunat uunipellille (laita leivinpaperi alle) ja kaavi mukaan kattilasta öljy + rosmariini. Paista uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia. Perunoiden kuuluisi saada hieman väriä sekä olla sisältä pehmeitä. Aikaa siis kannattaa tarkkailla, koska sekin riippuu perunoiden määrästä. 

Me söimme tätä grillattujen kanafileiden + grillattujen tomaattien (tomaatit halkaistaan ja halkaisupinnalle ripotellaan pippuria + oreganoa) kanssa. Yksinkertaista ja oli tosi hyvää. Toki aterian kruunasi se, että oli niin lämmintä, jotta pystyttiin syömään illalla terassilla. Ihana kesä.

Niin ja tästä perunaongelmasta. Väitän, että mut kyllästettiin lapsena niin hyvin perunoilla (maatila, perunoita oli omasta takaa yleensä joka vuosi). Perunoita oli varmasti ainakin 90 prosentilla aterioista. Yleensä ne keitettiin. Talvella perunoiden kanssa oli ruskeaa kastiketta ja kesällä ne syötiin voin kanssa. Talvisin aterialta yli jääneet perunat tehtiin paistinperunoiksi. Tai sitten syötiin jauhelihakeittoa (joka meillä kulki nimellä perunakeitto, mikä oli ihan kuvaava nimi. Enimmäkseen keitossa oli perunaa). Tai perunamuussia. Mutta lähes aina niitä keitettyjä perunoita. Ainut perunamuoto, josta olen aikuisena erityisesti tykännyt on takkapotut (eli takassa tehdyt uuniperunat). 

On siis suorastaan ihme, että olen löytänyt tosiaan reseptin, joka perustuu perunoille, ja josta tykkään. Lisäksi mulla on menossa kokeiluun toinenkin perunaresepti. Olen hämmentynyt.

Tämä oli muuten kesän ensimmäinen uusi resepti -kokeilu. 
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku
2 kommenttia
Lue lisää

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans
1 kommentti
Lue lisää

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj
Lähetä kommentti
Lue lisää