Rosmariiniperunat

Nyt se on tapahtunut: kenties merkki lähestyvästä aikuisuudesta (sikäli ehkä ihan hyvä, koska ikäkin alkaa lähestyä jo neljääkymmentä...). Nimittäin a) laitoin itse kauppalistalle perunat b) halusin itse, että niitä tehdään ruoaksi c)tykkäsin ruoasta, joka perustui perunoille. 

Tosin myönnettäköön, ettei nytkään kyse ollut vain ns. tavallisesti keitetyistä perunoista. Niin aikuinen en vielä ole. Mutta nämä rosmariiniperunat olivat helppoja, herkullisia ja aika nopeasti tehtävissäkin. 

Rosmariiniperunat

uusia perunoita sopiva määrä (tähän käy loistavasti kaikki espanjalaiset tai ruotsalaiset tai ihan mitkä vaan)

oliiviöljyä

merisuolaa

tuoretta rosmariinia

Pese perunat (ja kuori sen verran kuin haluat). Keitä niitä suolalla maustetussa vedessä n. 7 minuuttia. Kaada vesi pois ja anna perunoiden kuivua kattilassa (ei siis kantta päällä). Tähän riittää n.10 minuuttia. Lorauta sekaan runsaasti oliiviöljyä ja silppua saksilla sekaan rosmariinia (tämänkin määrä riippuu kaikesta mahdollisesta, kokeilemalla löytyy paras suhde). Sekoita ja kaada perunat uunipellille (laita leivinpaperi alle) ja kaavi mukaan kattilasta öljy + rosmariini. Paista uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia. Perunoiden kuuluisi saada hieman väriä sekä olla sisältä pehmeitä. Aikaa siis kannattaa tarkkailla, koska sekin riippuu perunoiden määrästä. 

Me söimme tätä grillattujen kanafileiden + grillattujen tomaattien (tomaatit halkaistaan ja halkaisupinnalle ripotellaan pippuria + oreganoa) kanssa. Yksinkertaista ja oli tosi hyvää. Toki aterian kruunasi se, että oli niin lämmintä, jotta pystyttiin syömään illalla terassilla. Ihana kesä.

Niin ja tästä perunaongelmasta. Väitän, että mut kyllästettiin lapsena niin hyvin perunoilla (maatila, perunoita oli omasta takaa yleensä joka vuosi). Perunoita oli varmasti ainakin 90 prosentilla aterioista. Yleensä ne keitettiin. Talvella perunoiden kanssa oli ruskeaa kastiketta ja kesällä ne syötiin voin kanssa. Talvisin aterialta yli jääneet perunat tehtiin paistinperunoiksi. Tai sitten syötiin jauhelihakeittoa (joka meillä kulki nimellä perunakeitto, mikä oli ihan kuvaava nimi. Enimmäkseen keitossa oli perunaa). Tai perunamuussia. Mutta lähes aina niitä keitettyjä perunoita. Ainut perunamuoto, josta olen aikuisena erityisesti tykännyt on takkapotut (eli takassa tehdyt uuniperunat). 

On siis suorastaan ihme, että olen löytänyt tosiaan reseptin, joka perustuu perunoille, ja josta tykkään. Lisäksi mulla on menossa kokeiluun toinenkin perunaresepti. Olen hämmentynyt.

Tämä oli muuten kesän ensimmäinen uusi resepti -kokeilu.