Pientä elämää

...monta vaaraa ompi eessä. ...varsinkin pyöräillessä. Mua alkaa pikku hiljaa kauhistuttaan ihmisten piittaamattomuus pyöräteitä kohtaan. Vaaratilanteita tulee niin sairaan paljon vastaan. Ja kuitenkin pyörällä on yleensä aika paljon nopeutta ja vaikka kuinka yrittää havainnoida ympäristöään, niin ei millään ehdi havainnoida joka ikistä koiraa ja lasta ja lastenvaunua.... Pahimmat ovat kyllä ehdottomasti koirat flex-hihnoissa. Olisiko liikaa vaadittu, että omistajat pitäisivät koiransa edes samalla puolella katua kuin itse ovat... Ja ehkei siinä kevyen liikenteen väylällä ole pakko pitää sitä flexiä täysin vapaana... Flexin narua on nimittäin todella todella vaikeaa nähdä kauemmas, ja jos koira vielä sattuu olemaan jossain puskassa niin tadaaa, satavarma kolari edessä...  Ja miten kummassa voi olla vaikeaa lukea niitä liikennemerkkejä ja huomata maahan maalattuja polkupyörien kuvia... Kyllä, se todellakin meinaa sitä, että siinä on pyörätie. Ei jalkakäytävä, ei tie, jossa voi menn...

Tänään on ollut jälleen hidas päivä. Ainut, minne oli pakko ehtiä, oli jumppa. Ja koska heräilin itsekseni suhteellisen aikaisin, niin sinnekään ei tullut kiire. Ehdin hyvin juoda teetä, lueskella lehtiä ja järjestää sukkalaatikkoa (kaikki normisukat olivat hukassa ja puolisukilla ei enää oikein tarkene). Muun päivän olen kuluttanut käymällä hieman kaupoilla, tekemällä ruokaa (josta ei tullut niin hyvää kuin oisin halunnut :/ ) ja hieman siivoilemalla. Teinifiilistelyfiilis tuli kuitenkin siinä kohdin, kun käperryin parin työjutun kanssa sohvan nurkkaan. Koska lauantaita ei kuulu käyttää töiden tekoon, piti siitä tehdä hieman mukavampaa. Siispä töiden teko kului vihreää teetä siemaillen ja kuunnellen Bon Jovin These Days -CD:tä... Töiden teko tosin välillä häiriintyi, kun oli pakko lauleskella kappaleiden mukana... Onneksi meillä on suhteellisen hyvin äänieristävät seinät naapureihin. Ja tuli kyllä niin teiniolo. Mietin samalla, että mulla teininä musiikin kuuntelu oli nimenomaan v...

Olen reilun kuukauden pyrkinyt aktiivisesti kohti vähähiilarisempaa ruokavaliota. Nimenomaan pyrkinyt.... Missään nimessä en voi sanoa itseäni karppaajaksi. En varmaan edes lievimmän määritelmän mukaan. Mulle vähähiilihydraattinen ruokavalio tarkoittaa pastan, perunan, jauhojen, sokerin, leivän ja mehujen vähentämistä. Syön kuitenkin aktiivisesti erilaisia hedelmiä ja en ole kyennyt millään lisäämään rasvaa niin kuin karppaajat tekevät. Rasva ei vain maistu hyvälle...  Tosin en edelleenkään mitenkään orjallisesti osta kevyttuoteita.  Romahduksia tähän ruokavalioon on mahtunut monta monituista... Ja en olekaan mitään suurta stressiä koko ruokavaliosta ottanut. Ja lähinnä romahdukset ovat tapahtuneet ruisleivällä (ja sehän nyt on kuitenkin aika terveellistä, eikö?). Ja matkoilla tai kyläreissuilla en oo ottanut koko ruokavaliota mitenkään huomioon, enkä kyllä läheskään joka kerta ravintolassakaan.... Hmm, noilla perusteilla en siis koskaan syö vähähiilihdyraattisesti... Oikeas...

Tässä kuluneiden muutamien vuosien aikana on tullut vietettyä aikaa paljon Saksassa. Ja eihän siellä kyllä ole Berliinin voittanutta kaupunkia, mutta Dortmundkin on kyllä aika kiva....Mitenkään erityisen nätiksi kaupunkia ei voi sanoa, mutta omalla rähjäisellään tavallaan se on kyllä aika kiva. Katukuvassa on vierivieressä vanhoja taloja ja (toisen maailman sodan aikana kaupunki pommitettiin lähes maan tasalle) uudempia funkkistyylisiä taloja. Dortmund on asukasluvultaan suunnilleen Helsingin kokoinen ja on todella monikulttuurinen kaupunki. Kaupunki sijaitsee Ruhrin teollisuusalueella ja suurien viheralueiden lisäksi kaupungista löytyy myös ruostuneita tehdasrakennuksia. Torstai-illalla siis matkasin Dortmundiin. Lensin Düsseldorfiin ja sieltä junalla sitten matkasin n.40 minuutin matkan Dortmundiin. Ja kerrankin Dortmundissa paistoi aurinko sinne saapuessani. Oli suorastaan jotenkin nostalgista katsella tuttuja maisemia (viimeksi kävin Dortmundissa keväällä, mutta toissa kesän viet...

Tänään kävin ystävän ja koiruuden kanssa lenkillä metsässä. Selkeästi oli jo syksyä ilmassa ja hieman tuli jo ikävä villahanskoja. Ne on ehkä pakko kaivaa laatikoiden kätköistä esille. Tänään aamulla mulla olikin jo kevytpipo päässä, kun odottelin työkaverilta kyytiä. Metsässä oli paljon kauniita asioita. Puut alkavat olla jo kivan keltaisia ja punaisia. Ja sieniäkin näkyi. Tosin sieniä tunnistaessa ainut valttini on, että tunnistan suurimman osan myrkyllisistä sienistä. Parhaiten tietenkin tällaisen yksilön

Tässä muuan päivä bongasin kädenvääntöä-blogista punajuurireseptejä. Tänään tuli sitten kokeiltua kädenvääntöä-blogin sopan ohjetta hieman mukaillen. Tässä on siis mun sovellukseni alunperin Maku-lehden samettisesta punajuurisosekeitosta . Punajuurisosekeitto (n.3 hengelle) ½ litraa punajuuria lohkottuna n. 1dl omenaa kuutioituna n.1dl sipulia silputtuna 1 valkosipulin kynsi silputtuna 5dl vettä ½ kasvisliemikuutio (itse laitoin kyllä puolikkaan lihaliemikuution, koska kasvisliemikuutiot oli loppu...) 80g Koskenlaskija paprikaa n.½ dl kuohukermaa mustapippuria myllystä kuivattua basilikaa ripaus suolaa Kuori ja lohko punajuuret. Ne kannattaa olla aika pieninä paloina, niin kypsyminen on nopeampaa. Kuori ja kuutioi/silppua myös omena, sipuli ja valkosipulin kynsi. Kaada edelliset kattilaan veden ja kasvisliemikuution kanssa. Anna kiehua, kunnes punajuuret ovat kypsiä (ehkä suunnilleen 30 - 50min). Soseuta sauvasekoittimella ja lisää Koskenlaskija, kuohukerma ja maust...

Tänään piti tehdä illalla paljon kaikkee, kuten mennä jumppaan (Elixian Power). Mutta olin jotenkin niin ärtynyt töiden jälkeen, että en sitten jaksanut.... Sen sijaan tulin kotiin ja kaivoin pakastimen kätköistä itse tehtyä daim-piirakkaa (on muuten niin hyvää... ja täynnä kaloreita ja hiilareita ja...) ja haudutin vihreetä teetä. Näiden herkkujen kanssa sitten käperryin kirjaa lukemaan sohvan nurkkaan. Helpotti. Ärsytys väheni... En oikein ees tiiä, että mistä tuo mun ärtymys sai alkunsa. Kaiketi siitä, että tänään oli niiiin kiire päivä töissä. Tiesin sen kyllä etukäteen ja olin siihen mielestäni jo henkisesti valmistautunutkin, mutten näköjään tarpeeksi. Valmistelin siis iltapäivän tapahtumaa kaikkien omien töiden lisäksi ja käytännössä siis juoksin paikasta toiseen. Ja mua ihan pikkasen ärsytti se, ettei kukaan tarjoutunut millään tavalla auttaan... Toisaalta oisin voinut itse kysyäkin enemmän apua, mutta sen yhden kerran kun kysyin, niin kyseinen ihminen oli sitä mieltä, että k...

Tänään oli aamupäivän jumpan jälkeen hyvä lähteä keskustaan. Luulin meneväni sinne vain piipahtamaan. Toisin kävi. Olinkin reissussa loppujen lopuksi 5h30min... Ja ajoitin kotiin tuloni täydellisesti. Juuri kun astuin ulko-ovesta sisään, alkoi sataa vettä. Keskustan reissuni päätarkoitus oli käydä Silmä, pisto, tikki, takki -käsityömarkkinoilla , jonne siis suuntasin ensimmäisenä. Matkalla tosin hieman fiilistelin kävellen Senaatintorin poikki. Sääkin oli mitä mainioin. Käsityömarkkinoilla käynnin tarkoitus oli löytää jotain joululahjaksi sopivaa tai ideoita joululahjoiksi. No, joululahjakausi jäi avaamatta, mutta sen sijaan ostin Ihan kiva kaupan neulesoljen. Oikealla suunnalla kaupunkia ollessani päätin seuraavaksi suunnata majakkalaiva Relandersgrundiin syömään lounaaksi vuohenjuustoleivän. Koska sää edelleen suosi, päätin näin terassikauden päätteeksi ottaa vielä yhden siiderin ja lueskelin kirjaa nauttien auringosta. Tankkauksen jälkeen suuntasin takaisin Senaatintorille Boc...

Menin tänään elämäni kolmannelle zumba-tunnille. Ja ei se näytä vieläkään kolahtavan muhun. Mutta ei se mitään, kaikista jumpista ei tarvi tykätä.  ....mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen :D. Pakko oli laittaa, tätä lausetta tulee viljeltyä töissä välillä erittäin paljon... Takaisin asiaan. Näin perjantai-iltaisin ei lähi-elixiassa ollut oikein muuta vaihtoehtoa sopivaan aikaan (jooga ei ollut vaihtoehto), joten zumbaamaan taas menin. Ja tulihan siinä hiki, tosin aluksi sekin oli vähän hakusessa. Mutta hiljaisesta ärsytyksestä taas kärsin. Siis, onko zumba-ohjaajien pakko olla jotenkin tekopirteitä ja lässyttäviä? Eikö vois olla positiivinen ja pirteä silleen normaalisti....  Ja toinen ongelma zumbassa on se hetkutus. Siis mä en näköjään vaan osaa pyörittää oikein pyllyä enkä hytkyttää tissejä. No, itseään on ihan hauska katella peilistä, kun näkee, ettei selvästikään osaa  :D Mutta ihan jees hikijumppa se silti oli. Huomenna suuntaan Power-tunnille. Se toimii mul...

Viime viikonlopun vietin luonani hoidossa olleen koiraystävän kanssa. Ja olihan meillä mukava viikonloppu. Siihen kuului paljon sohvalla vierivieressä köllimistä ja torkkumista, maton päällä leikkimistä, märkiä nuolaisuja, lintujen ihmettelyä parvekkeelta, lenkkeilyä ja kaikkien mahdollisten hajujen perässä juoksemista... Ja seurattiinhan me erittäin intensiivisesti kahden oravan kisailua männyssä. Havaitsin myös, että tässä lähistöllä asustelee erittäin paljon koiria. Ja lintuja on myös paljon...  Mukavaa oli ja nyt on hieman omituista, kun ei ookkaan pientä koiruutta vieressä makoilemassa. Koirailu on muuten selkeästi erittäin sosiaalista puuhaa. En ole tainnut koskaan aiemmin lenkillä jutella kenenkään vastaantulijan kanssa. Nyt joka lenkillä tuli käytyä vähintään 2 keskustelua. Ja useimmat niistä keskusteluista koskivat loppujen lopuksi muuta kuin koiria. Joko koiraihmiset ovat sosiaalisempia kuin muut (tähän en kyllä oikeasti hirveästi usko) tai sitten koira on erittäin hyvä...

Perjantaina tämän työviikon loppumisen kunniaksi perjantaikerhoilimme työpaikalla. Perjantaikerho = istumista ja juoruamista työkavereiden kanssa ja siinä ohella skumppalasillisen tahi jonkun muun nauttimista. Silloin tällöin lähdemme myös perjantaikerhon kanssa ulos syömään ja eilen oli tällainen päivä. Meidän n.40 hengen työporukasta 18 oli paikalla, hyvä osallistumisprosentti,sanon minä.  Ja olihan se taas mukavaa. Töiden alettua on kaikilla ollut niin kovin kiire, ettei ole ehtinyt kunnolla vaihtaa kuulumisia. Nyt ehti. Ja työpaikan ulkopuolella istuskellessa työkavereista avautuu niin paljon uusia puolia. Nytkin eräästä työkaverista paljastui aivan erinomaiset vitsinkerrontataidot :). Istuskellessa vielä työpaikan sohvilla tuli puheeksi venyttely ja venyminen. Ja pitihän siinä sitten lähes kaikkien pyrkiä saamaan varpaistaan kiinni. Ja omaksi suureksi yllätykseni mä pystyin ottamaan omasta jalastani kiinni (jalan siis ollessa suorassa. Koukussa tässä ei toivottavasti ole mit...

Elokuu on näköjään hassu kuukausi. Ensin oon lukenut tuollasia ehkä vähän vakavampia kirjoja. Ja töiden alettua pää on selkeästi kaivannut jotain hömppää.... Nyt yöpöydällä on odottamassa niin hömppää kuin ees hieman vakavampaa... Sofi Oksanen: Puhdistus Ensimmäinen kirja Sofi Oksaselta, jonka olen lukenut. Tämäkin päätyi luettavakseni P:n kautta. Periaatteessa tykkäsin. Kirjasta oppi paljon Viron historiasta, ihmiskohtalot oli todellisen tuntusia, teksti oli mielenkiintoista luettavaa. Pääsääntöisesti etsin kuitenkin kirjoista positiivisia tuntemuksia ja viihdettä. Tämä kirja ei tuonut kovin positiivisia tuntemuksia, mutta ei se kyllä siihen mitenkään pyrkinytkään. Jäin hieman hämmentyneeksi tämän kirjan jäljiltä. Susanna Yliluoma: Pinkki hartauskirja Tämä päätyi käteeni sattumalta kirjaston "tänään palautettuja"-hyllystä. Ajattelin sen etukäteen olevan romanttista hömppää. Varsinkin kun se oli luokiteltu niin. Nooh, oli kait tässä jotain romanttistakin, hyvin sivuosas...