Luin tänään jostain vanhasta Sportista artikkelin uuden urheilulajin aloittamisesta aikuisiällä. Ja artikkelihan sopi muhun kuin nenä päähän. Tänä kesänä olen siis aloittanut täysin uuden urheilulajin. Hieman tämän lajin suuntaan menin jo syksyllä käydessäni opettelemassa lentopallon alkeita. Nyt pistin pökköä pesään hieman lisää ja aloitin sitten beachvolleyn (rantalentopalloksi kutsutaan myös).
Alkaneen loman kunniaksi olen sitten treenannut lajia hieman enemmänkin ja jeee edistystä on näkyvissä, kylläkin erittäin hitaasti.... Näin kahden päivän tehokuurin jälkeen on kyllä todella monta lihasta jumissa... Tiesittekö, että myös nimettömän lihakset voi saada jumiin... Voi ne, kirjoittaminenkin vaatii uskomattoman paljon ajattelua tällä hetkellä. Mutta anyway, tämä on mukavaa kipua :). Laji viihdyttää ainakin toistaiseksi hyvin, kehittymistä tapahtuu ja hengissä selviää kun toistelee "moka on lahja, moka on lahja..."
Elätän toivoa, että kesän lopussa pallo nousee jo sinne, minne sen haluaisin nousevan... :D
Mutta on muuten ollut yllättävän vaikeaa myöntää itselleen, että on jossain lajissa näin totaalisen huono ja vasta-alkaja... Sikäli lapsena eri lajien aloittaminen on varmasti helpompaa, kun ei ole vielä niin kovin itsekriittinen. Samoin tuntee jotenkin nolaavansa itsensä, kun tekee niin typeriä virheitä. Mutta onhan ne muutkin niitä joskus tehneet (paitsi ne hillittömän lentopallogurut...).
Mutta täältä sitä noustaan. Kun aloittaa pohjalta, ei suunta voi olla enää kovin pahasti alaspäin :)
Alkaneen loman kunniaksi olen sitten treenannut lajia hieman enemmänkin ja jeee edistystä on näkyvissä, kylläkin erittäin hitaasti.... Näin kahden päivän tehokuurin jälkeen on kyllä todella monta lihasta jumissa... Tiesittekö, että myös nimettömän lihakset voi saada jumiin... Voi ne, kirjoittaminenkin vaatii uskomattoman paljon ajattelua tällä hetkellä. Mutta anyway, tämä on mukavaa kipua :). Laji viihdyttää ainakin toistaiseksi hyvin, kehittymistä tapahtuu ja hengissä selviää kun toistelee "moka on lahja, moka on lahja..."
Elätän toivoa, että kesän lopussa pallo nousee jo sinne, minne sen haluaisin nousevan... :D
Mutta on muuten ollut yllättävän vaikeaa myöntää itselleen, että on jossain lajissa näin totaalisen huono ja vasta-alkaja... Sikäli lapsena eri lajien aloittaminen on varmasti helpompaa, kun ei ole vielä niin kovin itsekriittinen. Samoin tuntee jotenkin nolaavansa itsensä, kun tekee niin typeriä virheitä. Mutta onhan ne muutkin niitä joskus tehneet (paitsi ne hillittömän lentopallogurut...).
Mutta täältä sitä noustaan. Kun aloittaa pohjalta, ei suunta voi olla enää kovin pahasti alaspäin :)
Onnittelut uudesta aluevaltauksesta. Lentopallo ja varsinkin beach on ihan mahtavaa. Mäkin pelasin aiemmin lentopalloa, jouduin aikuisiällä opettelamaan mäkin aika alusta. Mun notkoselkäni vaan ei tykännyt, niin oli pakko luopua lajista. Mutta sairaan kivaa se on!
VastaaPoistakiitokset :). Kivaahan tämä on ollut, mutta kyllä huutaa erinäiset paikat hoosiannaa tällä hetkellä...
VastaaPoistaMulla on kans vähän vanhoja vaivoja, joiden mielipiteitä beachista odottelen mielenkiinnolla. Vielä ei oo mikään paikka ainakaan täysin kieltäytynyt rantaelämästä, mutta katsotaan kuinka käy...