Siirry pääsisältöön

Yksin

Pitkään mietin, että kirjoitanko tästä aiheesta mitään. Aihe on kuitenkin jo erittäin erittäin henkilökohtainen. Mutta väliäkö hällä.

Olen siis viimeiset 6 kuukautta opetellut elämään jälleen sinkkuna. Näistä kuudesta kuukaudesta tosin kolme asuin edelleen yhdessä nykyisen ex-puolisoni kanssa. Oli muuten mielenkiintoista määritellä silloin itsensä muille ihmisille. "Olen siis eronnut, mutta asun tulevan ex-puolisoni kanssa samassa asunnossa". "Olen tuleva eronnut", "Olen eronnut, mutten vielä asumuserossa".

Ero ei koskaan ole varmastikaan helppo. Väittäisin kuitenkin, että meillä se oli keskimääräistä helpompi. Kummatkin olivat tulleet omilla tahoillaan suunnilleen samoihin aikoihin samoihin johtopäätöksiin (ja näistä asioista on puhuttu jo useampi vuosi, joten kummallekaan asia ei ole mikään uusi juttu eikä yllätys), joten ei voi sanoa, että jompi kumpi olisi jättäjä ja toinen jätetty. Ei. Eroamispäätös tehtiin täysin yhteisymmärryksessä. Ihmeellistä kyllä, myös ilman suurempia kriisejä. Tähän ehkä vaikutti se, että asiaa oltiin tosiaan käsitelty jo niin kauan.

Kesä oli mulle henkilökohtaisesti vaikeaa aikaa. Koin olevani eronnut, mutten kuitenkaan vapaa. Se oli hieman päätä hajottavaa. Samoin kuin se, että asutaan yhdessä määrittelemätön aika. Mä en muutenkaan ole hyvä välitiloissa ja tuo oli aika iso välitila. Näin jälkikäteen voisi määritellä, että mä olin varmaan jollakin lievällä tasolla masentunut. Nukuin aivan liikaa ja välillä oli suuria vaikeuksia päästä sängystä ylös ja oikeasti tehdä jotain. Tuo kuitenkin meni ohi. Töiden alkaminen toi rutiinia ja sitten muutettiin oikeasti erilleen.

Ihan ensimmäinen viikonloppu yksin oli vaikea. Olin tietoisesti myös jättänyt sen tyhjäksi. Halusin, että joudun oikesti käsittelemään eroasian, enkä täytä elämääni kaikella muulla ja peitä sitten omia tunteitani kaiken muun alle. Ryvin sitten välillä itsesäälissä ja välillä taas olin niin onnellinen päätöksen tekemisestä....

Näin 6 kk päätöksen tekemisen jälkeen voin sanoa, että tuo on ollut oikea päätös. Vaikka edelleen olen sitä mieltä, että rakastuminen on tunne ja rakastaminen on päätös, niin joskus se rakkaus vaan saattaa loppua. Sitä ei vaan löydy, vaikka kuinka yrittää. Onnellista on, että olen edelleen ex:äni kanssa hyvä ystävä. Me nähdään edelleen usein. Ja tehdään edelleen niitä asioita, mitä tykättiin tehdä aiemminkin yhdessä. Menetettiin siis puolisot, mutta saatiin pidettyä ystävyys. Pidän tästä asiantilasta. Ja nyt, kun meidän ei enää tarvitse yrittää pitää parisuhdetta kasassa, niin meillä menee niin paljon paremmin. Ystävyys on selkeästi se asia, mikä meillä toimii. Yhdessä asuminen ja parisuhteilu ei niinkään.

Näin yksin asuessani/ollessani olen myös oppinut paljon uusia asioita itsestäni ja lähipiiristäni. Sen, että mä viihdyn oikeasti yksin. Mä nautin niistä illoista, kun ei ole mitään ohjelmaa, ja voin olla vain kotona itsekseni. Selata nettiä, katsoa tv:tä, lukea kirjoja. Sen, että yksin ollessa vapaat ajat tulee täytettyä yllättävän nopeasti. Ei tarvitse pakosta jättää aikaa koti-illoille/parisuhdeajalle. Niinpä voikin helposti käydä, ettei sitä omaa yksinoloaikaa jääkään. Yritän opetella siis myös rauhoittamaan kalenteriani. On ollut myös helpottavaa huomata, etten oikeasti ole yksin. Vanhat ystävät ovat pääsääntöisesti pysyneet mukana. Ja pari uuttakin ystävää olen tänä syksynä saanut. Olen ollut myös avoimempi uusille ihmissuhteille. On ollut mukava havaita, että auttavia käsiä ja kuuntelevia korvia löytyy lähipiiristä paljon.

On ollut mukavaa myös huomata se, että huolimatta elämäni erinäisistä kriiseistä (jotka eivät varsinaisesti liity mitenkään eroamiseeni), olen aika onnellinen. Näin on hyvä olla.

Kommentit

  1. Koskettava kirjoitus. Itsensä havainnoiminen aina silloin tällöin on hyödyksi: huomaa mistä pitää ja mistä ei pidä, mihin haluaa panostaa ja mitä jättää vähemmälle. Ja parasta on huomata, että itse asiassa näin on hyvä. Jotenkin hirvittävän lohduttavaa. Toivottavasti vaikeat ajat ovat nyt takana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pienoinen epätietoisuus joka asiaan liittyen jatkuu edelleen, mutta mun motto on tällä hetkellä: "hymyillen eteen päin".

      Poista
  2. Ihanan henkilökohtainen ja avoin kirjoitus <3 Niinkuin kliseisesti sanotaan, asioilla on tapana järjestyä! Haleja!

    VastaaPoista
  3. Kaimani tavoin toivon minäkin, että voit jättää vaikeat ajat tänne vuoden 2012 puolelle ja aloittaa uuden vuoden hyvissä merkeissä! Paljon lämpimiä ajatuksia sinulle :)

    VastaaPoista
  4. Oon miettinyt jo päiviä mitä tähän kommentoisin. En taida osaa sanoa muuta kuin rohkea kirjoitus ja ihanaa, että olo helpottaa jo. Voimia uuteen vuoteen! :)

    VastaaPoista
  5. Eroaminen on varmasti aina vaikea prosessi kaiken kaikkiaan, mutta oli hienoa kuulla tämmöinen positiivinen erotarina. Että joskus jotkut toimii aikuisesti ja koko homma ei mene kauheaksi tappeluksi jne...

    Toivottavasti uusi vuosi alkaa ja jatkuu onnellisissa merkeissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan myös itse hieman ihmeissämme siitä, että tän tosiaan voi tehdä tälleen ilman riitaa. Mutta ollaan kovin tyytyväisiä tilanteeseen :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj