Lauantaina olin Petran kanssa illan liikenteessä. Aloitimme kulttuurilla ja kävimme katsomassa designmuseossa Valohoito-näyttelyn. Istuimme kauan aikaa valopallojen keskellä, katselimme valoja, kuuntelimme musiikkia ja vaihdoimme kuulumisia.
Kulttuurin jälkeen kipitimme kylmän kaupungin läpi Korkeavuorenkadulle Kuurnaan. Kuurnassa on eri kattaukset, joista yksi aina kestää kaksi tuntia. Kaksi tuntia olikin juuri sopiva aika. Siinä ajassa ehti nauttia pienistä leipäsistä + itse tehdystä hapankorpusta voin kera, siemailla viiniä ja syödä kolmen ruokalajin illallisen.
Ja kaikki oli paikassa hyvin. Palvelu toimi, tarjoilijat olivat ystävällisiä, viini oli hyvää ja ruoka aivan mielettömän hyvää.
Itse söin alkupalaksi sellerikeiton sherry-kastanjoilla, pääruoaksi pippuripihvin ja jälkiruoaksi sorbetteja. Ja mistään ei kyllä ollut valitettavaa. En muista koskaan syöneeni noin hyvää sellerikeittoa ja kastanjat kruunasivat sen. Pippuripihvi oli sopivan mureaa ja lisukkeita ei ollut liikaa. Sorbetit olivat myös herkullisia. Positiivista oli myös se, että ravintolasta ulos kävellessä oli ehdottomasti vatsa täynnä, mutta ei ähkyä.
Osa ruoista näytti tältä:
Ihastuttavaa oli myös paikan pelkistetty sisustus ja ihanat vanhat lautaset. Muistaakseni Petra laski, että ravintolassa on 22 asiakaspaikkaa. Todella pieni paikka siis. Pöytävaraus kannattaakin tehdä hyvissä ajoin. Tätä paikkaa suosittelen ehdottomasti. Käykää kokeilemassa. Menu vaihtuu viikottain, joten käyn varmasti toisenkin kerran paikassa kokeilemassa eri ruoat.
Kulttuurin jälkeen kipitimme kylmän kaupungin läpi Korkeavuorenkadulle Kuurnaan. Kuurnassa on eri kattaukset, joista yksi aina kestää kaksi tuntia. Kaksi tuntia olikin juuri sopiva aika. Siinä ajassa ehti nauttia pienistä leipäsistä + itse tehdystä hapankorpusta voin kera, siemailla viiniä ja syödä kolmen ruokalajin illallisen.
Ja kaikki oli paikassa hyvin. Palvelu toimi, tarjoilijat olivat ystävällisiä, viini oli hyvää ja ruoka aivan mielettömän hyvää.
Itse söin alkupalaksi sellerikeiton sherry-kastanjoilla, pääruoaksi pippuripihvin ja jälkiruoaksi sorbetteja. Ja mistään ei kyllä ollut valitettavaa. En muista koskaan syöneeni noin hyvää sellerikeittoa ja kastanjat kruunasivat sen. Pippuripihvi oli sopivan mureaa ja lisukkeita ei ollut liikaa. Sorbetit olivat myös herkullisia. Positiivista oli myös se, että ravintolasta ulos kävellessä oli ehdottomasti vatsa täynnä, mutta ei ähkyä.
Osa ruoista näytti tältä:
Jee, kiitos postauksesta! :) Ja kiitos hauskasta illasta, oli mukavaa!
VastaaPoistaKiitokset samoin :). Otetaan joskus uudestaan :)
PoistaSellerikeitto sherry-kastanjoilla kuulostaa todella mielenkiintoiselta! :)
VastaaPoistaHitsi, tulisipa enemmän käytyä Helsingissä, että pääsisi testailemaan tällaisia ihania paikkoja! Näistä sinun (ja Petran myös!) päivityksistä tulee aina hirveä Helsinki-himo, kun teillä on siellä niin paljon kivoja ravintoloita ja kulttuuritapahtumia :)
Mukava kuulla, että myös näin päin! Itselleni tulee usein Turku-kaipuu lukiessani sun ja Eeva Kolun Kaikki mitä rakastin -blogikirjoituksia Turusta! :)
PoistaOnneksi Turusta Helsinkiin (ja Helsingistä Turkuun) ei ole kovin pitkä matka :). ...sun kirjoituksia lukiessa olen kans jo monta kertaa miettinyt, että tuolla pitäisikin käydä seuraavan kerran Turussa käydessä... :)
PoistaKuurna on ihana ja niin intiimi. Meidän pitäisi mennä uudestaan, että saisin postauksen tehtyä. Moneen kertaan olen kyllä herralle tästä vinkannut, mutta vielä ei ole illallisen merkeissä Kuurnassa toista kertaa istuttu. ;)
VastaaPoistaMenkää :). toivottavasti herra ymmärtää piakkoin vinkkauksen, oli siellä niin hyvää ruokaa :)
Poista