17 vuotta eikä suotta

17 vuotta sitten:

Suunnilleen näihin aikoihin satoi kotikotiseudulla ensimmäiset lumihiutaleet. Käytin äidin vanhaa puolipitkää hupullista villakangastakkia, joka oli omasta mielestäni ihana ja äidistä kamala (äidin mielipiteeseen saattoi vaikuttaa se, että hän oli pitänyt takkia nimenomaan raskausaikana). Taisin myös käyttää äidin vanhaa ihanan paksua punaista pipoa (joka myös oli äidin mielestä kamala). 

Olin lukion toisella luokalla ja olin löytänyt sen oman kaveriporukan koulusta. Iltaisin harrastin partiota, kävin pianotunneilla ja kuntosalilla ja tein läksyjä. Kirjoitin päivittäin kirjeitä parhaalle ystävälleni, joka asui eri paikkakunnalla. Taisin myös kirjoittaa päiväkirjaa lähes päivittäin. 

Lauantai-iltaisin katsoin kympiltä alkavaa elokuvaa ja tiista-iltaisin X-Filesia (kaiketi se tuli tiistai-iltaisin). Luin paljon, lähinnä hömppää. Luin vakiona ainakin tunnin sängyssä ennen nukahtamista ja saatoin upota kirjaan milloin vain useammaksi tunniksi (tätä taitoa on itse asiassa ikävä).Valvoin mielelläni myöhään ja nukuin pitkään, jos mahdollista.

Tämä kuva ei ole 17 vuoden takaa. Voisi kuitenkin hyvin olla. Kengätkin oli silloin melkein samanlaiset.

Olin todella ihastunut vuotta vanhempaan poikaan ja sitten hups, sekin oli ihastunut muhun. Ja sitten rakastuttiin ja rakastettiin. Se tarina ei päättynyt loppujen lopuksi kovinkaan onnellisesti, mutta antoi hirveästi. Ilman sitä tarinaa, en olisi varmaan koskaan muuttanut pääkaupunkiseudulle, en varmaan ikinä olisi opiskellut matematiikan opettajaksi, en varmaan ikinä olisi löytänyt sitä työtä, joka on kuin tehty mulle. Ja en myöskään olisi pärjännyt näissä kolmessa asiassa niinkään hyvin kuin pärjäsin ilman tätä poikaa. Ja ilman sitä poikaa en myöskään olisi varmaan saanut mahdollisuutta tavata H:ta ja rakentaa sellaista elämää kuin ihan itse haluan. Mahdollisuutta löytää itseäni.

17 vuotta, puolet elämästäni, on kulunut siitä syksystä, kun se poika kyytsäsi (ihana sana, eikö) mua pyörän ritsillä (hyi meitä). 17 vuotta siitä, kun istuttiin kirkon kiviaidalla viettämässä iltaa. 17 vuotta, joihin on mahtunut niin monta erilaista asiaa ja kokemusta, joita en silloin lukiolaisena osannut kuvitellakaan. Kokemuksia, joista oikeastaan yhtäkään en vaihtaisi pois.