Siirry pääsisältöön

17 vuotta eikä suotta

17 vuotta sitten:
Suunnilleen näihin aikoihin satoi kotikotiseudulla ensimmäiset lumihiutaleet. Käytin äidin vanhaa puolipitkää hupullista villakangastakkia, joka oli omasta mielestäni ihana ja äidistä kamala (äidin mielipiteeseen saattoi vaikuttaa se, että hän oli pitänyt takkia nimenomaan raskausaikana). Taisin myös käyttää äidin vanhaa ihanan paksua punaista pipoa (joka myös oli äidin mielestä kamala). 
Olin lukion toisella luokalla ja olin löytänyt sen oman kaveriporukan koulusta. Iltaisin harrastin partiota, kävin pianotunneilla ja kuntosalilla ja tein läksyjä. Kirjoitin päivittäin kirjeitä parhaalle ystävälleni, joka asui eri paikkakunnalla. Taisin myös kirjoittaa päiväkirjaa lähes päivittäin. 
Lauantai-iltaisin katsoin kympiltä alkavaa elokuvaa ja tiista-iltaisin X-Filesia (kaiketi se tuli tiistai-iltaisin). Luin paljon, lähinnä hömppää. Luin vakiona ainakin tunnin sängyssä ennen nukahtamista ja saatoin upota kirjaan milloin vain useammaksi tunniksi (tätä taitoa on itse asiassa ikävä).Valvoin mielelläni myöhään ja nukuin pitkään, jos mahdollista.

Tämä kuva ei ole 17 vuoden takaa. Voisi kuitenkin hyvin olla. Kengätkin oli silloin melkein samanlaiset.
Olin todella ihastunut vuotta vanhempaan poikaan ja sitten hups, sekin oli ihastunut muhun. Ja sitten rakastuttiin ja rakastettiin. Se tarina ei päättynyt loppujen lopuksi kovinkaan onnellisesti, mutta antoi hirveästi. Ilman sitä tarinaa, en olisi varmaan koskaan muuttanut pääkaupunkiseudulle, en varmaan ikinä olisi opiskellut matematiikan opettajaksi, en varmaan ikinä olisi löytänyt sitä työtä, joka on kuin tehty mulle. Ja en myöskään olisi pärjännyt näissä kolmessa asiassa niinkään hyvin kuin pärjäsin ilman tätä poikaa. Ja ilman sitä poikaa en myöskään olisi varmaan saanut mahdollisuutta tavata H:ta ja rakentaa sellaista elämää kuin ihan itse haluan. Mahdollisuutta löytää itseäni.

17 vuotta, puolet elämästäni, on kulunut siitä syksystä, kun se poika kyytsäsi (ihana sana, eikö) mua pyörän ritsillä (hyi meitä). 17 vuotta siitä, kun istuttiin kirkon kiviaidalla viettämässä iltaa. 17 vuotta, joihin on mahtunut niin monta erilaista asiaa ja kokemusta, joita en silloin lukiolaisena osannut kuvitellakaan. Kokemuksia, joista oikeastaan yhtäkään en vaihtaisi pois. 

Kommentit

  1. Meillä oli viikko sitten 17-vuotispäivä. Hurjalta tuntuu, että oon ollut Miehen kanssa yhdessä yli puolet elämästäni. En pidä meitä mitenkään vanhana parina :) Joskus mietin, millaista elämä olisi ollut, jos ei oltais päädytty naimisiin asti. Mä olisin kyllä varmaan samassa ammatissa, mutta moni muu asia olisi ehkä mennyt toisin.

    On tää elämä jännää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta :). Ja järkyttävää, kuinka nopeasti aika menee...

      Poista
  2. Oi niitä aikoja :). Kiva muistelma, muistan vielä niin hyvin nuo ajat (voiko siitä tosiaan olla jo niin kauan?). Ja itseasiassa muistelin itsekin tänä viikonloppuna juuri tuota aikaa, kun huomasin, että on tosiaan se vuosipäivä. Kaikki kokemukset on tärkeitä elämässä ja niiden kautta me kokoajan kasvamme ihmisinä..

    VastaaPoista
  3. Ja muistan myös sen takin ja piponkin ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj