Pientä elämää

Onko parempaa tapaa rentoutua kuin pötköttää riippumatossa. Antaa riippumaton hiemaa heilahdella. Torkkua vähän. Katsella pilvien lipumista ohi. Lukea. Näin viikon käyttökokemuksen jälken voin todeta, ettei ole. Miten ihmeessä en aiemmin edes tajunnut kaivata riippumattoa? Nyt se kuitenkin lähes käveli vastaan alennusmyynneissä. Onneksi H sai mut vakuuttumaan riippumaton järkevyydestä.  Ja mikä onkaan parempi tapa nauttia näistä viimeisistä lomapäivistä (no on niitä kyllä vielä kaksi viikkoa jäljellä, mutta tässä vaiheessa se alkaa tuntua jo aika vähältä...). Haaveilen myös ihan vähän siitä, että iltojen viilennyttyä otan mukaan peiton ja makoilen sen alla riippumatossa. Oi. Riippumatto, olet saanut minusta fanin.

Tämän kesän varsinainen lomailureissu kera alamittaisten on nyt takana päin. Tänä kesänä reissumme suuntautui entiselle maatilalle eli mun kotikotiin. Aluksi vietimme pari päivää aikaa vanhempieni seurassa ja sitten, vanhempieni lähdettyä omalle kesälomareissulleen, keskenämme vielä kolme päivää. Hassua, kuinka nämä kolme päivää olivatkin erilaisia verrattuna niihin lukemattomiin päiviin, joita olemme viettäneet kotikotonani vanhempieni ollessa paikalla. Omalla porukalla ollessa oltiin nimittäin lähes kuin mökillä. Mitä nyt tilaa oli huimasti enemmän ja välillä piti käydä lämmittämässä pannuhuoneessa, että saatiin lämmintä vettä. Etukäteen vähän mietittiin, että tuleekohan meille aika pitkäksi (oltiin siis valtuutettuja kasvien katselijoita, joten pois ei voitu noin vain hurauttaa), mutta pah. Ei todellakaan. Vikana päivänä nuorimmainen skideistä oli kovi pettynyt kuullessaan pois lähdön olevan seuraavana aamuna eikä parilla muullakaan tuntunut olevan lomapaikasta valittamista. ...

New Yorkiin suunnatessa etukäteen hieman jännitti, että kuinka kalliiksi reissu kokonaisuudessaan käy. Olimme kuitenkin etukäteen päättäneet, että tästä lomasta ei tule varsinaisesti pihistelyloma; luultavasti NYCin reissu jää ainutkertaiseksi kokemukseksi. Yllättäen sitten kuitenkin onnistuimme osumaan joko tarkoituksellisesti tai vahingossa moneen ilmaistapahtumaan, joita NYC taitaa siis olla pullollaan. Meidän valitsemat tapahtuvat olivat pääsääntöisesti paikallisten suosiossa, mutta osui niihin muutama muukin turisti meidän lisäksi. 1. New Yorkin Philharmoonikkojen kesäkonsertti Central Parkissa. Tämä oli tapahtuma, jonka löysin etukäteen Central Parkin sivuilta (jos suuntaat New Yorkiin, kannattaa ehdottomasti tutustua näihin sivuihin. Puiston kalenterista löyvät kaikki tapahtumat, joita siellä järjestetään.). Olimmekin fiksusti pakanneet kevyen piknikhuovan ja minikylmälaukun (pehmoversio) matkalaukkuun jo Suomesta mukaan (näistä oli hyötyä useampaan otteeseen reissun aikana)...

Tänä kesänä kotona ollessani ei ole ollut aivan rantakelejä. Onneksi useammalle päivälle on osunut kuitenkin ainakin lähes poutainen päivä. Hyvä niin, koska tänä kesänä olen taas muistanut pyykin ulkona kuivattamisen ihanuuden. Eniten olen kuivattanut ulkona lakanoita ja pyyhkeitä. Lakanoista tulee ihanan suorat (kuivaushuoneessakin tämä toki onnistuisi, mutta sellaista meillä ei kyllä ole) ja tuulella on yllättävän terapeuttista seurata lakanoiden heilumista. Ja mikäpä seuraillessa. Terassilla seurana smoothie tai tee. Kädessä kirja. Tuuli heiluttelee hiuksia ja niitä lakanoita. Yllättävän täydellisiä kesälomapäiviä on vietetty näin. Lisäksi voi samalla kokea hyvää omatuntoa siitä, että pyykki tulee edes jossain välissä pestyä.

Kuunnellessa Mozartia Daria van den Berckenin CD:ltä on juuri sopiva hetki palata Petran kanssa vietettyyn teepäivään. Klassinen musiikki vie loistavasti oikeaan tunnelmaan. Varsinkin, kun jostain syytä yhdistän klassisen musiikin syksyyn ja teepäivän sää oli enemmän syksyinen kuin kesäinen. Sää ei kuitenkaan estänyt mitenkään nauttimasta päivästä. Lisäksi mahduttiin jokaiseen haluamaamme paikkaan istumaan, mikä ei ole aina kesäisin itsestään selvyys. Teepäivämme alkoi pyrähdyksellä Lauttasaareen. Havaitaksemme valitsemamme kahvilan olevan kesälomalla. Ei se mitään, kipaisimme tien toiselle puolelle pysäkille ja suuntasimme takaisin keskustaan. Teekierroksemme alkoi varsinaisesti ihastuttavan sympaattisesta Museokadulla sijaitsevasta Voffeli & Kaffelista . Nautimme teetä (toki) ja makeat vohvelit. Itse otin herkun tuoreiden mansikoiden ja kermavaahdon kera, Petra omansa omenahillolla ja kermavaahdolla. Kummatkin olivat ilmeisen herkullisia. Seuraavaksi suuntasimme ...

Viikonloppuna meillä oli yhtäkkisesti muutama tunti täysin ylimääräistä aikaa. Aluksi ajattelimme suunnata Porvooseen päiväkävelylle, mutta kantarellien kerääminen alkoikin sitten houkuttaa enemmän. Suuntasimme siis Sipooseen metsikköön ja yritimme löytää niitä kantarelleja. Netistä olin selvitellyt etukäteen, että kantarellit viihtyvät koivumetsissä. Koivumetsiä siis etsittiin. Ja koivumetsiä löydettiin. Ja mustikoita. Ja apiloita täynnä olevia aukeita. Ja hassuja perhosia. Ja kukkia. Ja puolukanvarpuja. Ja 4 sientä, joista yksikään ei ollut kantarelli. Eikä yhtä ainutta kantarellia. Olimme ehkä hieman liian lähellä asutusta, koska mustikka-alueetkin oli aika hyvin kerättyjä. Luultavasti siis kantarellitkin olivat päätyneet jo muiden ihmisten keräämiksi. Pari hyvää mustikkapaikkaa, jotka olivat jääneet muilta huomaamatta, kuitenkin löydettiin. Ei siis täysin turha reissu. Ja sitä paitsi, metsässä oli oikein kiva kävellä. Hieman harmiteltiin, ettei lähdön tohinassa tajuttu tehd...

Lapinlahden sairaala-alueella (siis entisellä sairaala-alueella, siis entisessä mielisairaalassa) on ruvennut viime aikoina tapahtumaan. Viime kesänä olimme aivan hervottoman hauskoissa kesäjuhlissa omenapuutalossa, joka sijaitsee sairaalarakennuksen kupeessa. Tänä vuonna tallustimme taas alueelle, tällä kertaa tosin keskellä sunnuntaipäivää. Sairaalarakennukseen on avautunut nimittäin hävikkiruokaravintola Loop . Alunperin brunssia varaillessamme haaveilimme puistobrunssista (joka käsittääkseni on sairaalan asfalttipihalla, mutta ulkona kuitenkin). No, nämä huonot säät ilmaantuivat ja brunssin nautimme kokonaan sisätiloissa. Sisätilat olivat aika kolkot. Mielisairaalamaiset. Kaikuvat. Sikäli oli hauska päästä sisälle katsomaan paikkaa, koska mun ja H:n "Jos voittaisimme hirmuisen summan rahaa" -unelma oli ostaa Lapinlahden sairaala (jos se olisi myynnissä) ja palkata hirmuisen hyviä ihmisiä ensin suunnittelemaan remontti, joka kunnioittaisi paikan luonnetta, mutta...