Pientä elämää

Jos et vielä ole käynyt Matinkylän rannassa sijaitsevassa Nokkalan majakassa , niin mene ihmeessä. Meren rannassa sijaitseva kahvila, jossa on kohtuu suuri katettu terassi (talvellakin aika lämmin) ja kesäisin myös katolla sijaitseva terassi. Näihin kahteen ovat koirat myös tervetulleita. Lisäksi on itse ravintola-/kahvilapuoli. Viime keväänä kävin Nokkalan majakassa lounaalla kesken työpäivän (harvinaista herkkua, että on tälläiseen mahdollisuus) ja nyt iltojen pimennettyä suuntasimme Kumpupilven kanssa Kello viiden teelle. Kello viiden teetä on Nokkalan majakassa tarjolla keskiviikkoiltaisin, pöytävaraus kannattaa tehdä ehdottomasti. Meidän lisäksi kello viiden teetä oli nauttimassa useita muita pienempiä ja suurempia seurueita. Tarjoilut olivat hyviä ja mukavan omanlaisiaan. Suolaisista löytyi kyllä kolmioleivät, mutta niissä olikin välissä jonkinlaista punajuuriasiaa. Juustopiiras oli viedä kielen mennessään ja myös lohituulihatut sekä skonssit suolaisella levitteellä olivat...

Olemme eläneet koirallista elämää noin 5 kuukautta. Etukäteen mietitytti ajan riittäminen ja se, kuinka joku on koiran kanssa tarpeeksi kotona. Entä miten onnistuvat mahdolliset reissut. Onko jollakin tarpeeksi aikaa ja energiaa olla myös koiran kanssa. No, tähän asti nuo yllä mainitut asiat eivät ole suuremmin aiheuttaneet huolta. Totta kai aikataulusäätöjä on pitänyt tehdä. Onneksi meitä on kuitenkin kaksi aikuista sekä vielä kolme alaikäistä osana päivistä. Pienillä värkkäyksillä ollaan saatu tähän asti hoidettua niin, ettei Papulla ole tullut yli 8 tunnin yksinolohetkiä. Nyt tosin jouluun asti on kerran viikossa haastepäivä. Mutta sekin onnistunee. Vaatii tosin osana viikoista venymistä yhdeltä alaikäiseltä, osana viikoista taas H huristelee hyppytuntien aikana Papun seuraksi ja joskus Papu menee päivähoitoon koirakaverin luo. Katsotaan olenko vielä joulun aikoihin sitä mieltä, että homma hoitui ilman suurempia säätöjä.... Joitakin karsimisia on pitänyt tehdä. Työkavereiden k...

Joka ei tosin tapahtunut kaartin kaupunginosassa, eikä sisältänyt kuutta ravintolaa eikä liity mitenkään virallisen Kaartin6:n järjestäjiin. Mutta tämä oli Kaartin6:n inspiroima itse järjestetty tapahtuma. Kävi nimittäin niin, että viimeksi tapasimme Kaartin6:lla aivan ihastuttavat ihmiset (aiemmin emme siis tunteneet keskenämme). Kesällä päätimme tavata uudestaan tämän kuusikon kanssa terassi-illan merkeissä, ja koska oli edelleen mielettömän hauskaa, niin päätimme kehittää itsellemme kivan illan. Niinpä yksi meistä (iso kiitos I:lle) varasi neljä ravintolaa noin tunniksi kerrallaan. Meille muille niin ravintolat kuin annoksetkin olivat yllätyksiä. Ilta oli mielettömän onnistunut. Meillä oli niin hauskaa ja ruoka oli hyvää. Aloitimme alkumaljoilla + kasalla pieniä jaettavia ruokia Wernerissä . Herkullista. Werner oli meidän taloudelle täysin uusi paikka ja pääsi kokeilulistalle uudestaankin. Seuraavaksi suuntasimme Raguun , jonka iki-ihanat leivät + levitteet olivat tälläki...

Tänä vuonna meidän kasvilavoissa ovat menestyneet lähes kaikki kasvit (ainoastaan punajuuret ja porkkanat jäivät miniversioiksi, koska kesäkurpitsat varjostivat ne täysin). Myös raparperia on tullut paljon. Kesän herkullisin raparperipiirakka oli versio, jossa piirakkaan lisättiin myös mansikoita. Nyt syksyn tultua maasta pukkaa raparperia edelleen, mutta mansikkakausi on jo auttamattomasti ohi. Siispä piti keksiä uusi resepti. Tämän reseptin olen muokannut omenapiirakasta, joten raparperin puuttuessa voit vaihtaa ne omeniin. Pohja 150 g voita 150 g valkosuklaata 2 dl sokeria 0,5 dl kuohukermaa (tai maitoa) 4 kananmunaa 4 dl vehnäjauhoja 2 tl vaniljasokeria 1 tl leivinjauhetta 0,5 tl suolaa Päälle n. 400 g raparperia paloina 0,75 dl fariinisokeria 0,5 dl kaurahiutaleita 50 g valkosuklaata paloina Paloittele pohjan voi ja valkosuklaa ja sulata ne varovasti mikrossa. Sekoita kunnolla ja lisää sokeri sekä kerma. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sekoita tällä välin kuivat...

Loppukesästä olen ollut suorastaan luvattoman hiljaa. Papu-koiran kanssa puuhailu on vienyt yllättävän paljon aikaa (ainoastaan positiivisessa mielessä), mutta siitä myöhemmin. Nyt voi kuitenkin palata vielä hieman kesän tunnelmiin. Kesäkuussa nimittäin vietimme iki-ihanalla porukalla reilun vuorokauden Bengstkärin majakalla. Reilu vuorokausi luodolla, jossa oli hiljaista ja rauhallista. R e n t o u t t a v a a. Kirjan lueskelua kallion kolossa (silloin kun aurinko vielä paistoi), kävelyä luodolla, merilintujen bongailua. Kuntoiluosuus majakan torniin kiipeämisen yhteydessä. Saunomista. Nukkumista. Jutustelua. Ja syömistä. Bengstkärin majakalla voi käydä päiväreissulla (esim. Kasnäsistä) tai sitten yöpyä (kuten me teimme) täysihoidossa. Ruoat (ja erityisesti pullat) olivat hyviä ja ruokailussakin oli oma tunnelmansa. Toki Bengstkär on reilun sadan vuoden aikana ottanut osumaa. Jatkosodan aikana osumaa tuli vähän enemmänkin, mutta siitä majakka on sitten kunnostettu. Kuitenkin kast...

Kesäkuussa vaihdoimme ystävien kanssa asuntoja pitkäksi viikonlopuksi (todella hauska idea, kannattaa kokeilla :)). Ystävämme asustivat lapsensa kanssa meidän kotona Helsingissä ja me sen sijaan majoituimme Papun kanssa heidän kotiinsa Turun kupeeseen. Meidän viikonloppumme suurin agenda oli ruoka. Söimme hyvissä ravintoloissa jokainen kerta pitkä kaavan mukaan. Kolme ravintolaa ja kolme maistelumenua. Iso peukku tälle. Missä ravintoloissa sitten kävimme? Tässä lyhyesti: 1. Kaskis . Tähän todella suosittuun ravintolaan pitää pöytävaraus tehdä hyvissä ajoin. Me taisimme varata pöydän 3 kuukautta aiemmin ja ainut vapaa aika oli klo 16.00. Kaskis tarjoaa ainoastaan maistelumenuja (+ sopivia viinipaketteja). Valittavissa oli nelonen, vitonen tai kutonen. Me otimme kutosen + viinipaketit. Ravintola onnistui lähes täydellisesti. Ruoka oli hyvää ja annokset nättejä. Palvelu toimi ja systeemi oli näppärästi tehostettu. Yhteen kattaukseen otettiin n.12 henkeä ja puolen tunnin välein aina 1...

Tänä vuonna vietimme juhannusta kahden perheen poppoolla pääkaupunkiseudulla. Juhannuksen viettäjät olivat iältään lähes kaikkea mahdollista 10 ja 58 vuoden väliltä. Syötiin, kisattiin juhannusolympialaisissa ja vietettiin aikaa yhdessä. Papulle tämä oli samalla 24h ulkona -haaste (isäntäväessämme oli koira-allergikkoja, joten riskejä ei haluttu ottaa, vaikka villakoira allergisoikin vähemmän kuin monet muut koirat). Suurimman osan ajasta kyllä me kaikki muutkin olimme ulkona, mutta toki sisällä piipahdeltiin hakemassa erinäisiä tavaroita. Papulle juhannus oli myös ensimmäinen kokeilu teltassa nukkumiseen. Ja sehän sujui mainiosti. Papu nukkui lähes koko yön kiltisti omalla tyynyllään ja vasta aamuyöstä hiipi meidän muiden kainaloihin. Lisäksi tämä oli ensimmäinen yö Papun historiassa, kun hän ei herättänyt allekirjoittanutta keskellä yötä/aamuvarhaisella ulkona käymistä varten. Jo toisena vuonna peräkkäin olemme juhannuspäivän aamuna hoitaneet aamupalan ulkona paistetuilla let...