Pientä elämää

Erittäin erittäin harvoin annan ravintolalle toisen tilaisuuden, jos ensimmäinen kerta ei mene nappiin. OLD BOY BBQ kuitenkin muodosti tässä poikkeuksen. Ensimmäisellä kerralla seurueemme ei ollut oikein tyytyväinen ruokaan (ihan ok, mutta ei mitään ihmeellistä) ja palvelu oli jotenkin kovin nihkeää.  Toiset ystävämme halusivat kuitenkin kokeilla tätä ravintolaa ja saivat houkuteltua meidät mukaan (hyvä seura pelastaa syömisen kuin syömisen). Ja tämä toinen kerta kyllä kannatti. Nyt palvelu toimi hyvin ja kaikki onnistui. Ruoka oli myös hyvää ja sitä todellakin oli riittävästi. Joko ravintola on kehittynyt huimasti kevään aikana tai hionut konseptiaan koronan aikana tai rajoitettu asiakasmäärä auttoi. Tämä ravintolakerta oli joka tapauksessa huomattavasti parempi kuin ensimmäinen. Old Boy BBQ:n ruoka on pääsääntöisesti korealaisen keittiön suuntaisia. Kuitenkin annoksista löytyy suomalaisia elementtejä, kuten esimerkiksi muikkuja tai uusia perunoita.  Alkupaloina söimme ystäv...

Meidän kodissamme on n. 70 neliötä. Nämä 70 neliötä riittävät meille hyvin, vaikka välillä meitä onkin täällä useamman viikon putkeen 5 henkilöä + Papu Papunen. Näin kesäisin kotimme laajenee myös hyvin paljon ulkotiloihin. Viime kesänä muutimme takapihamme kokonaan terassiksi + istutusaltaiksi ja nyt talvella saimme myös lasituksen katetun terassin osuudelle.  Lasitus on ollut yksi parhaista investoinneista tähän kämppään. Nyt nimittäin aamuisin tarkenee kevyesti juoda aamuteet terassin sohvalla. Sateisemmalla ilmalla lasit ovat kiinni ja viltti tarvittaessa ympärillä. Kauniina kesäaamuina tässä on sopivan viileää istuskella, lukea hesaria ja juoda teetä. Tai kirjoittaa blogia. Naapuritalon lisäksi näkökentässä on lähimetsä, josta kuuluu lintujen sirkutusta.  Keittiöpuutarha on kasvatuslaatikoissa. Ruohosipulia on riittänyt jo pidempään, yrttejä aidan reunalta on myös käytetty jo paljon (kätevät ripustussyteemit aitaan/parvekkeen reunaan ovat IKEAsta). Raparperi odottelee sop...

Meikon luonnonsuojelualue on helmi, jonka olen tiennyt vasta vajaan vuoden. Kirkkonummella sijaitseva, helposti autolla saavutettava, Meiko on jotenkin pieni ja söpö, mutta kuitenkin aika monipuolinen ulkoilualue. Ensimmäisen retkeni Meikolle tein syksyllä ja silloin menimme paikallisoppaan kanssa virallisten reittien ulkopuolella. Näimme upeita mustikka- ja sienimetsiä sekä kauniita maisemia. Harmi vain, etten ehkä itse osaa tänne enää uudestaan. Mutta tänä keväänä olemme tutustuneet Meikoon ilman paikallisopasta. (Meikon viralliset sivut löytyvät täältä ) Ensin kävimme yöpymässä Korsolammen rannalla (täällä on telttailu sallittua) toukokuisena viikonloppuna. Sää oli jo hieman lämmennyt, joten emme todellakaan olleet ainoina paikalla. Ystäväni laski, että sunnuntaiaamulla klo 7.00 parkkiksella oli 21 autoa... Eli periaatteessa 21 telttakuntaa? Tällä telttaretkellä tyydyimme viettämään aikaa nuotion ääressä, tekemään nuotiruokaa sekä ihailemaan maisemia. Pisimmät kävelyt tulivat parkki...

Nyt se on tapahtunut: kenties merkki lähestyvästä aikuisuudesta (sikäli ehkä ihan hyvä, koska ikäkin alkaa lähestyä jo neljääkymmentä...). Nimittäin a) laitoin itse kauppalistalle perunat b) halusin itse, että niitä tehdään ruoaksi c)tykkäsin ruoasta, joka perustui perunoille.  Tosin myönnettäköön, ettei nytkään kyse ollut vain ns. tavallisesti keitetyistä perunoista. Niin aikuinen en vielä ole. Mutta nämä rosmariiniperunat olivat helppoja, herkullisia ja aika nopeasti tehtävissäkin.  Rosmariiniperunat uusia perunoita sopiva määrä (tähän käy loistavasti kaikki espanjalaiset tai ruotsalaiset tai ihan mitkä vaan) oliiviöljyä merisuolaa tuoretta rosmariinia Pese perunat (ja kuori sen verran kuin haluat). Keitä niitä suolalla maustetussa vedessä n. 7 minuuttia. Kaada vesi pois ja anna perunoiden kuivua kattilassa (ei siis kantta päällä). Tähän riittää n.10 minuuttia. Lorauta sekaan runsaasti oliiviöljyä ja silppua saksilla sekaan rosmariinia (tämänkin määrä riippuu kaikesta mahdol...

Hieman yllättäen se saapui, mutta nyt se todellakin on täällä. Kesäloma siis :). Tästä keväästä puuttui monta normaalia juttua: retkipäivä, taksvärkkipäivä, kevätjuhlavalmistelut jne, joten tähän lomaan laskeuduttiin hitaasti ja rauhallisesti. Oman luokanvalvojaluokan kanssa pidetyssä kevätjuhlassa oli kuitenkin selkeästi juhlan tuntua (kiitos upeiden videoitujen musiikkiesityksien sekä puheiden).                                                      Todellinen lomamoodikin saapui piknikillä opeystävien kanssa. Meri välkkyi, aurinko paistoi, linnut lauloi ja oli lämmin. Juuri tähän kevääseen oli aivan ihastuttavan oikein, että oli lämmintä, kun koulu loppui. Itse kukin on sen tänä keväänä ansainnut.                                             ...

Tänään on ollut ihana rentoutumispäivä lähiopetuksen keskellä. Eilen tuli hoidettua arviointiasiat kuntoon (ainakin toivottavasti, pientä hienosäätöä voi toki vielä tehdä), joten tänään on voinut ottaa rennosti. Tosin murrosikäinen Papu Papunen ei ensijuoksujensa keskellä paljon välitä mahdollisista lomapäivistä. Klo 5.15 hän oli hereillä ja lopulta sai allekirjoittaneenkin ylös sängystä ja aamulenkille. Aikaisin heräämisen hyviä puolia toki on se, että aamulla ehti rauhassa puuhailla ennen kuin lähdimme Papun ja H:n kanssa ulkoilemaan 8 km lenkin. Viikonloppua varten on myös uusi teltta testikasattu terassille (johon se mahtuu juuri, joten tänäkin kesänä voidaan nukkua teltassa terassilla). H:n lähdettyä golfkierrokselle olemme pitäneet Papusen kanssa kotia pystyssä. Vihdoin ja viimein pääsin myös jatkamaan puutarhahommia terassille. Tämän kevään kasviasiat ovat nimittäin olleet aavistuksen haastavia. Ensin tuli korona. Ei siis reissua pohjoiseen äidin kasviapajille. Sinne...

Salmen ulkoilualue kuuluu tämän vuoden uusiin retkipaikkalöytöihin. Ensimmäisen kerran kävimme täällä hiihtolomaviikolla, jolloin lunta ei ollut senttiäkään. Reitti oli siis hyvin samanlainen kuin näin keväällä. Talvella jo mietin, että Salmi voisi olla oikeasti hieno kevätretkikohde, koska puustoa on paljon. Tänään sitten etätyöpäivän päätyttyä (tänään jo klo 12.30) pakkasimme Papun, vesipullot sekä itsemme autoon ja suuntasimme Vihdin tietä pitkin pohjoiseen. Helsingin keskustasta matkaa on eri lähteiden mukaan vajaat 40 km. Puolen päivän jälkeen parkkiksella oli vielä lähes tyhjää, mutta pari tuntia myöhemmin retkeilijöitä oli selkeästi ehtinyt paikalle enemmän. Meidän retkiaikaan näimme vain 7 ihmistä (on muuten tämän kevään minimiennätys retkillä), eikä nuotiopaikoillakaan ollut ketään.  Mutta ihana kevät oli. Metsä oli täynnä vihreää väriä ja sirkuttavia ääniä. Papu oli aivan fiiliksissä kaikista ihanista tuoksuista ja jäljistä. Ja itsellekin tämä kävely teki taas hyvä...